Ihmettelyä ja kummastelua. Tänään on ollut hieman passiivisempi päivä. Mietiskelin pitkin päivää mitä kaikkea täällä voisi ylipäätään kolmen kuukauden aikana tehdä. Yritin keksiä myös sopivaa ajankäyttöä itselleni ja aloin rakentamaan ensimmäistä omaa kotisivua. Päivän istuskelin rauhassa kotosalla ja kiertelin ainoastaan hotellia. Aamulla kävin nauttimassa irlantilaisessa Sams-nimisessä kahvilassa Cafe con Lechen ja annoin uuden mahdollisuuden myös suklaatäytteiselle leivokselle. Heillä ei ollut niitä valmiina, mutta valmistivat sen hetkessä. Kehuin omistajan aksenttia, sillä se kuulosti hauskalta, kun olen päivät pitkät kuunnellut vain englantia espanjalaisittain. Pidin oikein paljon suklaaleivoksesta ja kiitin kauniisti hyvästä palvelusta.

Kävin hotellin minimarketista ostamassa vettä. Suurin vesitonkka on 8 litraa, joten sellaisen saa ostaa parhaimmillaan kolme kertaa kahdessa viikossa, sillä laskeskelin oman kulutuksen mukaan että vettä menisi reilu 10 litraa viikossa yhdeltä hengeltä. Joku saattaisi juoda enemmänkin. Löysin marketista myös valtavan pähkinä-suklaapatukan nimeltä Boots. Siitä tuli hiukan Suomen proteiinipatukat mieleen, joten päätin ostaa ja kokeilla. Ajattelin että se voisi toimia hyvänä välipalana huomenna salin jälkeen.

Iltapäivällä sain Facebookissa viestin, jossa paikallinen ystäväni Ana pyysi minut hotellin uima-altaalle. Anan avulla sain tämän asunnonkin aikanaan. Tutustuimme Anaan vuosi sitten huoneistohotelli Atlantidassa, Los Cristianoksessa. Lähdin altaalle hengailemaan hänen kanssaan hetkeksi. Sovimme että jos hänellä töiden ohella aikaa riittää, täytyy lähteä yhdessä joku päivä kunnolla kiertelemään ja ottamaan aurinkoa. Se kuulosti oikein mukavalta. Hän naureskeli hieman vaalealle iholleni, vaikka näytin hänelle rusketusraitojani. Hän suositteli myös opettelemaan lisää espanjaa.

Illan tullen kävelin jälleen San Eugenioon ruokakauppaan. Sain Atelta hyvän vinkin että lihaa kannattaa ostaa lihatiskiltä. Sielä saa suoraan ostettua hyvää lihaa ja voi kerrallaan ostaa vain sen määrän, mitä tarvitsee. Vinkki oli loistava, sillä muutama valkosipulimarinoitu kanafile maksoi vaivaiset 80 senttiä. Huikeaa! Sen lisäksi ostin jonkinlaisia porsaan filepaloja, joita ajattelin kokkailla huomenna. Mieleni alkoi tehdä myös kunnon pastaa, joten sellaiseenkin voisin kehitellä hyvän reseptin, ellen päädy suoraan ravintolaan syömään. Saan kaupassa kulumaan aikaa melko kiitettävästi kun kiertelen hyllyjä uudestaan ja uudestaan ympäri ja tutustun erilaisiin tuotteisiin puhelimen sanakirjan avulla. Tajusin tänään myös että pienissä paketeissa olevien leivosten ja keksien hinnat ovat kilohintoja, eivätkä kappalehintoja. Otin muutamia mielenkiintoisia yksilöitä maistiaisiksi mukaan.

Täällä kolikoiden käyttö on täysin päinvastaista kuin Suomessa. Suomessa kaupasta annetaan takaisin rahaa mahdollisimman isoina kolikkoina ja seteleinä. Hyvänä päivänä täällä saattaa saada kaupasta rahaa takaisin euroina, kun taas toisinaan suuretkin summat sentteinä. Tähän asti en ole myöskään tavannut yhtään kahden euron kolikkoa missään. Heillä ei kaupan kassalippaassa edes ole paikkaa kahden euron kolikoille, sillä ihmiset eivät niitä käytä. Toisaalta ymmärrän, sillä tässä kulttuurissa kolikot ovat suuressa osassa. Ne toimivat juomarahana ja yhden ja kahden sentin kolikoilla maksetaan pienempiä ostoksia helposti. Lisäksi läheskään kaikkialla täällä ei ole kortinlukulaitteita, joten pääasiassa maksu tapahtuu käteisellä. Sitä on siis hyvä varata aina mukaan. Olen tyytyväinen että omassa supermarketissani käy kortti, ettei tarvitse aina perinteisille ruokaostoksille varata käteistä.

Jälkiruoaksi kotona kokeilin jotain erikoisen näköistä kenties paahtovanukasta. Kippasin sen lautaselle ohjeen mukaan ja lusikoin menemään. Täytyy kuitenkin todeta, että vanukas oli aivan liian makeaa ja tahmaista minun makuuni. Heitin loput menemään ja ajattelin paketissa olleen toisen kappaleen jättää jääkaappiin odottamaan seuraavaa maistajaa.

Sovimme Aten kanssa että matkustan maanantaina Puertoon hänen luokseen yökylään. Pääsen tutustumaan pohjoisen huudeihin ja Aten upeaan asuntoon. Otan myös vähän pyykkiä mukaan, sillä Atella on oma pyykinpesukone, kun taas meillä täällä pyykinpesu maksaa 5 euroa kerta, joka kuulostaa todella kalliilta. Tiistaina tulemme samaa matkaa takaisin etelään ja Atte puolestaan pääsee tänne tutustumaan. Mukavaa saada seuraa ja päästä juttelemaan suomalaisen kanssa.

 Miltä tämä näyttää..

 

.. tai maistuu