Kummallisia nämä paikalliset. Myyjien kanssa täytyy todella pitää pintansa. Olin katselemassa aurinkolaseja, sillä molemmat lempilasini vaurioituivat lentokoneessa. Toiset sain jotenkin väännettyä kohdalleen ja niitä olen pitänyt täällä, mutta uudet ovat olleet hakusessa. Vihdoin tänään löysin liikkeen jossa oli aivan ihanat lasit. Kysyin hintaa, kun missään ei lukenut ja minulle vastattiin 10 euroa. Toisella puolella liikettä oli laseja 4,95 euroa, mutta ne näyttivätkin hieman halvemmilta. Kävin nostamassa rahaa ja palasin ostamaan lasit. Menin kassalle ja myyjä sanoi 14,95 euroa. Siinä vaiheessa totesin, että sellaista summaa en aio noista laseista maksaa. Kymmenen euroa on aikalailla aina ollut hintakattona laseissa, kun ne kuitenkin hajoilee ja naarmuuntuu. Sanoin hänelle samantien, kun hän oli jo antamassa rahaa takaisin, että minulle luvattiin 10 euron lasit ja enempää en näistä maksa. Heti kassamies alkoi hokemaan että "No problemo, no problemo" ja antoi enemmän rahaa takaisin. Tajusin että toisinaan voisi jopa yrittää tinkiä tuollaisista niin sanotuista turistituotteista. Mutta tällä kertaa olin ihan tyytyväinen että hän loppujen lopuksi myi ne lupaamaansa hintaan, kunhan vähän napautin.

Kävin hörppimässä aamukahvin Tiffany-kahvilassa San Eugeniossa. Meinasin ensin mennä sellaiseen Coconut-nimiseen kahvilabaariin, mutta siellä oli kohtuuhintaisia ja makoisan kuuloisia ruokia, joten ajattelin palata sinne joskus isomman nälän kanssa ruokailemaan. Yritin tarjoilijalta kysellä jotain toisenlaista maitokahvia kokeilumielessä, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän juurikaan englantia, joten tyydyin ottamaan jälleen cafe con lechen. Se on aika takuuhyvää kahvia ja todella aromikasta verrattuna Suomen tavalliseen kahviin. Hieman joutuu aina sokeria lisäämään, ettei maistu liian vahvalta. Todella moni kahvila kuuluu täällä samaan ketjuun. Ainakin ruokalistat ovat aivan samanlaisia, tosin kahvit joskus hieman poikkeavat. Haluaisin kuitenkin löytää enemmän pienempiä kahviloita, joissa tuotteet eroaisivat mahdollisimman paljon ketjukahviloista. Yhden paikan mainos minulle lykättiin käteen rannalla ja sen ajattelin etsiä jonain päivänä. Täytynee myös kysellä respasta, mistä täältä voisi löytää churrerian eli churro-kahvilan.

Eilen kävin jälleen salilla Marcelon kehotuksesta ja tällä kertaa lämmittelyn jälkeen en ehtinyt minkäälaisia laitteita käyttämään, sillä minun varalleni oli kehitelty jo vaikka minkälaista kuntotreeniä ja intervalliharjoittelua. Rankkaa oli, mutta palkitsevaa. Hänen tyttöystävänsäkin, jonka kanssa pitävät salia, opetti muutamia liikkeitä, vaikkei englantia puhukaan. Sanoin pitäväni yhden välipäivän, josko lauantaina sitten uudestaan. Sain treenin jälkeen ilmaisen proteiinijuoman maistiaisiksi. Voi olla, että tulee toisinaan ostettua sellainen salilla ollessa. Maksaa vain pari euroa lasillinen. Loppupäivän makoilin altaalla ja illalla huomasin epäonnekseni, että ensimmäistä kertaa kasvot hieman punoittivat. Rasvailin niitä ahkerasti koko illan ja aamulla näytti jo paljon paremmalta. Luomet hieman edelleen punoittaa, mutta eivät ne kipeät ole. Ihmekös että eilen oli kuumottava olo iltasella.

Katselin netistä erilaisia espanjalaisia ruokia ja löysin kivan jauheliha-papuseoksen, jota haluan kokeilla tänään. Hain kaupasta ainekset ja illalla sitten testataan, mitä siitä tulee. Jauhelihaa myydään niin isoissa paketeissa täällä, joten tuosta riittänee ainakin pariksi päiväksi ruokaa. Ensi viikolla voisin jonain päivänä käydä jälleen ulkona syömässä. Melkein enemmän vain nautin tuosta kahvilakulttuurista, mikä on erittäin voimakas täällä. Edelleen pitäisi tehdä retki myös Americakseen. Salilla miehet suosittelivat Veronica-nimistä tanssibaaria Americaksen rajalla, jossa kuulemma on huikea yöelämä. Täytynee sinne lähteä jonkun kaverin kanssa testaamaan paikallista meinkinkiä.