Iloinen ja rentouttava päivä. Aamun otin aurinkoa, kunnes tajusin iltapäivällä että kuntosali suljetaan jo kolmelta. Kiirehdin sinne ja ehdin hyvin treenailla. Palasin sen jälkeen suihkun kautta altaalle aurinkoa palvomaan. Nälän yllättäessä tulin kotiin kokkailemaan erinomaisen maukasta lihaa. Jälkiruokana toimi tällä kertaa jokin paikallinen pieni leivos, jossa oli sisällä creme-täyte. Pidin creme-täytteestä, mutta leivos ei ollut kummoinen. Taitaa enemmän nuo rahkat ja vanukkaat olla meikäläisen jälkiruoka.

Ruoan jälkeen lähdin ostamaan lisää aurinkovoidetta, joka alkaa jo viikon jälkeen olla loppumaisillaan. Päätin kokeilla öljyvoidetta. Totesin kuitenkin ettei aina kannattaisi lähteä merta edemmäs kalaan. Metsästin aurinkorasvaa erilaisista putiikeista ja vihdoin löysin halvimman. Maksoin sen kortilla, joten siihen tuli lisäkuluja, eikä loppujen lopuksi siis ollutkaan halvin vaihtoehto. Kun myöhemmin päädyin tupakkaliikkeeseen, olisin sieltä saanut samaa tavaraa paljon halvemmalla, ja olisi minulla ollut käteistäkin. Kotimatkalla tajusin myös lähimarketin myyvän samoja rasvoja. Tulipahan seikkailtua.

Varsinainen seikkailu oli kuitenkin bussiaseman metsästys. Ajattelin onneksi etsiä sen etukäteen, jotta maanantaina osaisin suoraan lähteä oikeasta paikasta kohti Puertoa. Sain hyviä vinkkejä aseman löytämiseksi, mutta päädyin lopulta kaupungin reunamille, josta en löytänyt yhtään mitään. Palasin hotellille ja menin respasta kyselemään neuvoa. Tietenkin siellä oli taas ensimmäisen illan kaveri, joka ei puhu englantia. Innoissaan hän huitoi ja selitteli aikansa vaikka mitä, mutta mitään en ymmärtänyt. Hän yritti neuvoa tietä kartasta, mutta tuntui itse olevan aivan pihalla. Tämän jälkeen hän yritti käyttää tietokoneensa googlekääntäjää, jotta ymmärtäisin mitä hän tarkoittaa. Englanninkieleen käynnetyissä lauseissa ei kuitenkaan ollut mitään järkeä ja olin jo luovuttamassa, kun paikalle saapui tummaihoinen mies. Hän alkoi jutella minulle englanniksi, ja hyvää englantia olikin. Hän kertoi että respan mies oli yrittänyt neuvoa minulle ajoreittiä, muttei tiennyt, etten omista autoa. Oli minusta silti oikein huvittavaa katsella kun hän hymyili minulle ja huitoi omiaan. Tummaihoinen kaveri sitten tiesikin jokaisen pysäkin ja bussin numeron ja kaikki. Sain häneltä selkeät ohjeet, joiden avulla pitäis pärjätä.

Täytyy myöntää että nyt kun tänne alkaa todella kotiutua, en kaipaa Suomea yhtään. Ainoastaan perhettä ja ystäviä siellä.