Aikamoinen yö. Menin tavalliseen aikaan nukkumaan väsyneenä ja ajattelin että hyvät yöunet tähän väliin. Sellaisista ei ollut toivoakaan. Hyörin ja pyörin sängyssä tunti tolkulla ja koko kroppa oli todella levoton. Nousin muutaman kerran ylös ja yritin palata takaisin. Sama kuitenkin toistui useaan kertaan, kunnes nousin kunnolla hetkeksi, menin syömään jotain pientä ja kävin terassilla katselemassa ulkoilmaa. Oli todella kirkasta ja mieletön täysikuu valaisi kaiken. Mietin että sillä saattaa hyvin olla vaikutusta unettomuuteeni. Aloin kuuntelemaan musiikkia, joka hieman rauhoitti, mutta unta ei tullut. Joskus lähempänä aamua rauhotuin ja sain unesta kiinni, kunnes heräsin jo auringonnousuun. Lyhyet yöunet siis, joten tämä päivä menee varmaan aikalailla niistä toipuessa ja haahuillessa.

Illalla katselin netistä ties kuinka monennen kerran tanssipaikkoja Teneriffalla. Ensimmäistä kertaa löysin sivustolle pitkien mutkien kautta, jossa kerrottiin tanssipaikasta täällä San Eugeniossa. Tutkiskelin lisää ja löysin heidän kotisivuilleen ja otin heti yhteyttä paikan pitäjään. Sovimme että menen maanantaina käymään siellä ja katselemme lukujärjestyksestä sopivat tunnit minulle. Olen todella innoissani. Siellä oli kaikkia tavallisista tanssilajeistani poikkeavia tunteja, mutta on kiva kokeilla uutta ja päästä nauttimaan tanssista. Saan hyvää ajankulua ja harrastuksen tänne. Menee vallan kuntoilupainoitteiseksi, mutta kaikenlainen napostelu ja altaalla makoilu kompensoi sitä hyvin.

Eilen koitin ensimmäistä kertaa tehdä jauheliha-papuseosta ruoaksi. Siitä tuli erittäin maukasta, kunhan vain maustoin tarpeeksi. Oli vaikea löytää kaupasta irtosipuleita, kun kaikki myydään supermarketissa isoissa paketeissa. Luotin lähikaupan tarjontaan ja menin lopuksi sen kautta toivossa löytää yksittäinen sipuli. Löysinkin, ja siitä jäi puolet vielä käyttämättä. Ruoka selvästi kaipasti kuitenin tomaattisosetta tai ketsuppia joukkoon, mutta onneksi kaapissa oli tuoreita tomaatteja, jotka toimivat hyvin tässä tapauksessa. Ruokaa on todella suuri annos, kun jauhelihaa ei myydä pienissä paketeissa. Ongelma vain on, etten omista mikroa, joten joudun aina lämmittämään ruoan uudestaan pannussa, eikä se ole pidemmän päälle järkevää. Syön sen mitä syön parin päivän aikana ja loput saavat mennä. Huomasin myös että banaanit täällä myydään aina isoissa valmiissa pakkauksissa, eikä erillään, kuten Suomessa. Ne eivät näytä ulospäin aina kypsiltä, eivätkä niin herkullisilta kuin Chiquita, mutta ovat lähes aina sisältä kypsiä ja maukkaita. Kuori täällä on paksumpi ja ulkonäkö muutenkin pettää noissa omavaraisissa tuotteissa. Kaikkea kannattaa kuitenkin maistaa ulkonäöstä huolimatta. On niin erilaista kuin kotimaassa.

Pohkeet ovat olleet todella kipeät viimeisimmän kuntotreenin jälkeen salilla. Eilinen välipäivä teki hyvää ja tänään ajattelin mennä vain kevyesti juoksentelemaan juoksumatolle, jos sattuvat vaikka olemaan jopa tulehtuneet. Ovat siis todella kipeät.

Tutustuin enemmän youtuben musiikkitarjontaan ja ensimmäistä kertaa soittolistojen tekemiseen, sillä Spotify tai muut eivät täällä toimi alkuunkaan. Olen myös löytänyt uuden norjalaisen muusikon, jonka kappaleet ovat kauniita ja pidän hänen äänestään. Suosittelen käydä kuuntelemassa Maria Menaa.

Minusta on hauskaa, että aina pienenkin tuulenvireen alkaessa olen innoissani, josko myrsky alkaisi. Olemme saaneet jo muutaman kerran myrskyvaroituksen. Tai minä en saa tänne mitään, kun televisiosta ei näe kanavia ja uutisia en osaa espanjaksi lukea, mutta olen saanut Atelta Puertosta terkkuja, jotta myrskyä on lupailtu. Ihmiste pitävät meitä aivan outoina, kun olemme molemmat aivan innoissamme, jos saisimme kokea paikallisen kunnon myrskyn. Olisi se varmaan aika erilaista kuin Suomessa. Täällä saa kuulemma pitää ikkunoista kiinni, etteivät ne rikkoudu sellaisen aikana. Kuulostaa ihanan jännältä.

Kummallisia nämä paikalliset. Myyjien kanssa täytyy todella pitää pintansa. Olin katselemassa aurinkolaseja, sillä molemmat lempilasini vaurioituivat lentokoneessa. Toiset sain jotenkin väännettyä kohdalleen ja niitä olen pitänyt täällä, mutta uudet ovat olleet hakusessa. Vihdoin tänään löysin liikkeen jossa oli aivan ihanat lasit. Kysyin hintaa, kun missään ei lukenut ja minulle vastattiin 10 euroa. Toisella puolella liikettä oli laseja 4,95 euroa, mutta ne näyttivätkin hieman halvemmilta. Kävin nostamassa rahaa ja palasin ostamaan lasit. Menin kassalle ja myyjä sanoi 14,95 euroa. Siinä vaiheessa totesin, että sellaista summaa en aio noista laseista maksaa. Kymmenen euroa on aikalailla aina ollut hintakattona laseissa, kun ne kuitenkin hajoilee ja naarmuuntuu. Sanoin hänelle samantien, kun hän oli jo antamassa rahaa takaisin, että minulle luvattiin 10 euron lasit ja enempää en näistä maksa. Heti kassamies alkoi hokemaan että "No problemo, no problemo" ja antoi enemmän rahaa takaisin. Tajusin että toisinaan voisi jopa yrittää tinkiä tuollaisista niin sanotuista turistituotteista. Mutta tällä kertaa olin ihan tyytyväinen että hän loppujen lopuksi myi ne lupaamaansa hintaan, kunhan vähän napautin.

Kävin hörppimässä aamukahvin Tiffany-kahvilassa San Eugeniossa. Meinasin ensin mennä sellaiseen Coconut-nimiseen kahvilabaariin, mutta siellä oli kohtuuhintaisia ja makoisan kuuloisia ruokia, joten ajattelin palata sinne joskus isomman nälän kanssa ruokailemaan. Yritin tarjoilijalta kysellä jotain toisenlaista maitokahvia kokeilumielessä, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän juurikaan englantia, joten tyydyin ottamaan jälleen cafe con lechen. Se on aika takuuhyvää kahvia ja todella aromikasta verrattuna Suomen tavalliseen kahviin. Hieman joutuu aina sokeria lisäämään, ettei maistu liian vahvalta. Todella moni kahvila kuuluu täällä samaan ketjuun. Ainakin ruokalistat ovat aivan samanlaisia, tosin kahvit joskus hieman poikkeavat. Haluaisin kuitenkin löytää enemmän pienempiä kahviloita, joissa tuotteet eroaisivat mahdollisimman paljon ketjukahviloista. Yhden paikan mainos minulle lykättiin käteen rannalla ja sen ajattelin etsiä jonain päivänä. Täytynee myös kysellä respasta, mistä täältä voisi löytää churrerian eli churro-kahvilan.

Eilen kävin jälleen salilla Marcelon kehotuksesta ja tällä kertaa lämmittelyn jälkeen en ehtinyt minkäälaisia laitteita käyttämään, sillä minun varalleni oli kehitelty jo vaikka minkälaista kuntotreeniä ja intervalliharjoittelua. Rankkaa oli, mutta palkitsevaa. Hänen tyttöystävänsäkin, jonka kanssa pitävät salia, opetti muutamia liikkeitä, vaikkei englantia puhukaan. Sanoin pitäväni yhden välipäivän, josko lauantaina sitten uudestaan. Sain treenin jälkeen ilmaisen proteiinijuoman maistiaisiksi. Voi olla, että tulee toisinaan ostettua sellainen salilla ollessa. Maksaa vain pari euroa lasillinen. Loppupäivän makoilin altaalla ja illalla huomasin epäonnekseni, että ensimmäistä kertaa kasvot hieman punoittivat. Rasvailin niitä ahkerasti koko illan ja aamulla näytti jo paljon paremmalta. Luomet hieman edelleen punoittaa, mutta eivät ne kipeät ole. Ihmekös että eilen oli kuumottava olo iltasella.

Katselin netistä erilaisia espanjalaisia ruokia ja löysin kivan jauheliha-papuseoksen, jota haluan kokeilla tänään. Hain kaupasta ainekset ja illalla sitten testataan, mitä siitä tulee. Jauhelihaa myydään niin isoissa paketeissa täällä, joten tuosta riittänee ainakin pariksi päiväksi ruokaa. Ensi viikolla voisin jonain päivänä käydä jälleen ulkona syömässä. Melkein enemmän vain nautin tuosta kahvilakulttuurista, mikä on erittäin voimakas täällä. Edelleen pitäisi tehdä retki myös Americakseen. Salilla miehet suosittelivat Veronica-nimistä tanssibaaria Americaksen rajalla, jossa kuulemma on huikea yöelämä. Täytynee sinne lähteä jonkun kaverin kanssa testaamaan paikallista meinkinkiä.

Tässä näitä kuvia piisaa: 

Costa Adejen (Americaksen) bussiasema    

 Teneriffan bussiyhtiö Titsa

 Puerton katuja

 Kotoisa churro-kahvila

 Muutama porras..

 Heikkilöiden upea koti

 Mustaa hiekkaa

 Elämästä on helppo nauttia pienillä asioilla

 Coctail-iltapala ja drinkkiruusu

 Aamu sarastaa Puertoon

 Teide Puerton yllä

 Mielenkiintoiset churrot

 Dance on sunset

 Teneriffan harjoittelijat

 Italialaisen ravintolan herkullinen ateria

Tästä tytöstä on kaikki mehut imetty. Päätin rentouttavan päivän kunniaksi mennä kuntosalilla käymään. Marcelo taisikin olla vaan hieman liian innokas personal trainer ja teetti minulla kunnon treenin. Olin aivan puhkipoikki ja litimärkä sen jälkeen ja kun pääsin kotiin, otin jääkylmän suihkun ja lepotuokion sohvalla. Olipa nautinto! Marcelo käski tulla huomenna uudestaan, jotta voidaan tehdä liuta muita liikkeitä. Saa nähdä jaksanko millään mennä heti seuraavana päivänä takaisin. Voisihan se toisaalta olla hauskaa, ja aikaa ainakin riittää.

Viimeiset pari päivää ovat olleet mahtavia. Maanantaina lähdin linja-autoasemalta bussilla 343 kohti Puerto de la Cruzia. Matka maksoi Bono bus-kortillani 9,15 euroa ja matka-aika oli reilu puolitoista tuntia. Matkan aikana maisemat vaihtuivat huimasti ja noustiin aina vain korkeammalle, mitä pohjoisempaan mentiin. Pääkaupunki Santa Cruz ohitettiin ja pian jo näkyikin Puerton vehreä maisema. Pohjoisessa on jonkun verran vihreämpää kokonaisuudeltaan kuin etelässä. Siellä oli todella kauniita katuja ja vanhanaikainen kaupunkimeininki. Tykkäsin kovasti ihmisistä ja etenkin merestä ja pauhuavasti aallokosta, joka löi aallonmurtajiin täydellä voimalla. Sellaista ei Americaksessa näe. Surffaajia oli myös paljon, tietenkin upeiden aaltojen perässä. Teide kohosi jylhästi Puerton laitamille ja näkyi huomattavasti paremmin ja upeampana kuin etelästä. Ymmärrän, miksi suurin osa suomalaisista matkustaa Puertoon.

Kävimme Aten kanssa suositussa kahvilassa välipalalla ja nautimme täytetyt croissantit ja hedelmäjuomat. Kaikki maistui aivan ihanalta! Kokeilimme vesimelonin ja kiwin makuisia juomia, jotka olivat melko eksoottisia. Illalla suuntasimme etsimään kolmen ruokalajin menuita, joita löytyi. Tartuimme menuseen, jossa ruokalajien lisäksi hintaan kuului juoma ja leipää. Täytyy sanoa, että tähän asti huonoin ruokapaikka. Molemmat olimme samaa mieltä., että ruoka oli aika halvan oloista ja kehnoa. Söimme pääruoaksi paellaa, joka menetteli, mutta ei ollut nimensä arvoista. Lisäksi tarjoilija vaihtui koko ajan ja he olivat todella kärsimättömiä ja huonolla tuulella. Ilta oli muuten kovin kaunis. Pääsin myös ostamaan jäätelöbaarista kunnon jäätelöä, sillä en ole etelästä löytänyt vielä sellaisia. Iltaa vasten kävimme kaupassa tutustumassa ensimmäistä kertaa yhdessä kuuluisan Mercadonan anteihin. Ostimme illaksi espanjalaista savujuustoa, kinkkunakkeja ja viinirypäleitä. Samoin kokeilimme joitain leivosherkkuja ja banaanilikööriä. Likööri oli kuitenkin liian makeaa, jopa lantringin kanssa, joten sen juominen jäi niukemmalle. Nakit, juusto ja rypäleet olivat kuitenkin täydellinen makunautinto. Yritimme avata myös viinipulloa erikoisin konstein, mutta eihän se auennut. Taitaa olla aikamoinen taitolaji.

Tiistaina aamulla aamupalan jälkeen kävimme Aten asunnon lähellä sijaitsevassa hyvin suositussa kahvilassa. Tavallinen cafe con leche maistui siellä paremmalta kuin kertaakaan aikaisemmin. Maistoimme myös churroja, jotain paikallisia kahviherkkuja. Ne on ilmeisesti tehty jonkinlaisesta suolaisesta pullataikinasta. Tarkoitus olisi dipata ne suklaakastikkeeseen, mutta sellaista emme tajunneet heti tilata. Nautimme ne siis sellaisenaan. Päivällä lähti bussi kohti Costa Adejea. Matka meni nopeasti ja pian olimme jo perillä. Taas menimme välipalalle kahvilaan, Centro Comercial San Eugenion keskusaukiolle ja otimme sämpylät ja smoothiet. Ehdimme hetken nauttia myös auringosta ja illan tullen lähdimme valokuvailemaan auringonlaskua. Söimme merenrannalla hienossa italialaisessa ravintolassa, jossa palvelu oli erinomaista ja ruoka todella maittavaa. Suosittelen kaikille lämpimästi Pavarotti-nimistä ravintolaa rantaväylällä. Söimme kumpikin erilaista pastaa ja jälkiruoaksi jaoimme tiramisun. Oi miten se olikaan herkullista! Illalla joimme Rosado-viiniä ja söimme erilaisia hedelmiä. Päivällä löysimme yhdessä myös jäätelöbaarin, jonka valikoimasta löytyi lähes kaikki mahdolliset jäätelömaut. Olen ihan tyytyväinen että sinne on vähän matkaa, jottei tule aivan joka päivä sellaisia herkuteltua. Tänä aamuna Atte sitten jo lähtikin takaisin Puertoa kohti. Oli todella mukavaa viettää aikaa toisen kanssa ja jakaa tunnelmia Teneriffan kulttuurista.

Puertossa kävimme vierailemassa myös Seppo ja Pirkko Heikkilän luona. Seppo on ensimmäinen turistipappi, joka on koskaan Suomesta lähetetty ulkomaille. Hän on kiertänyt maailmaa ja tuntee turistipapin työn ja seurakuntatyön ulkomailla paremmin kuin kukaan. He ovat aivan ihania ihmisiä ja oli mukavaa käydä heidän kotonaan. He asuvat mäen rinteessä Puertossa ja heillä on upeat merinäköalat. Auttelimme heitä pihatöissä ja tutustuimme toisiimme. Pääsimme tavallaan tekemään diakoniatyötä auttaessamme heitä.

Kuvia laitan Puerton matkasta kun ehdin ajan kanssa ne penkomaan läpi.

Herkuttelupäivä. Nukuin aamulla pitkään. Kaikki yöt ovat olleet aika levottomia ja olen nähnyt todella omituisia unia, joihin olen heräillyt pitkin yötä. Välissä saatan silti nukkua sikeästi. Aamiaisen jälkeen istuskelin kotona ja maistelin lisää pieniä paikallisia keksejä ja leivoksia ja samalla täyttelin ristikoita. Mukavaa toisinaan vain olla ja istuskella.

Päivällä lähdin salaattiostoksille. Matkalla San Eugenioon ostin ihanan mantelikinuskijäätelön, joka oli todella hyvää. Perillä ostoskeskuksella huomasin ettei supermarketti ole auki. Aloin puhelimen sanakirjalla käännellä marketin mainosta, ja selvisi että se on auki maanantaista lauantaihin. Harmitukseksi kävin nauttimassa mangosmoothien ostoskeskuksen kahvilassa.

Kotimatkalla kävin lähimarketissa. Siellä on todella pieni valikoima, eikä salaatteja ollut oikein minkäänlaisia. Ostin sitten muutaman pienen tomaatin ja vihreä paprikan. Kassalla melkein naurahdin ääneen kun hinnaksi tuli huikeat 42 senttiä. Tuli halpa salaattireissu.

Olen huomannut että periaatteessa täällä autoilija aina väistää jalankulkijaa. Kannattaa kuitenkin katsella ympärilleen ja olla varovainen, sillä toiset autoilijat ajavat aivan järjettömän lujaa pienillä ja mutkaisilla teillä, eikä koskaan tiedä mitä kulman takana tulee vastaan.

Siivoojani on kadonnut tyystin. Asunnon roskikset ovat täynnä ja lattiat sekä pyyhkeet ovat likaisia. Banaanikärpäsiä lentelee. Keskiviikkona hän taisi viimeksi käydä ja sanoi tulevansa torstaina kahdelta. Häntä ei kuitenkaan näkynyt ja sen jälkeen on ollut hiljaista. Toivon todella että hän huomisen aikana tulee siivoamaan kun olen Puertossa.

Kotitekoinen päivällinen

Iloinen ja rentouttava päivä. Aamun otin aurinkoa, kunnes tajusin iltapäivällä että kuntosali suljetaan jo kolmelta. Kiirehdin sinne ja ehdin hyvin treenailla. Palasin sen jälkeen suihkun kautta altaalle aurinkoa palvomaan. Nälän yllättäessä tulin kotiin kokkailemaan erinomaisen maukasta lihaa. Jälkiruokana toimi tällä kertaa jokin paikallinen pieni leivos, jossa oli sisällä creme-täyte. Pidin creme-täytteestä, mutta leivos ei ollut kummoinen. Taitaa enemmän nuo rahkat ja vanukkaat olla meikäläisen jälkiruoka.

Ruoan jälkeen lähdin ostamaan lisää aurinkovoidetta, joka alkaa jo viikon jälkeen olla loppumaisillaan. Päätin kokeilla öljyvoidetta. Totesin kuitenkin ettei aina kannattaisi lähteä merta edemmäs kalaan. Metsästin aurinkorasvaa erilaisista putiikeista ja vihdoin löysin halvimman. Maksoin sen kortilla, joten siihen tuli lisäkuluja, eikä loppujen lopuksi siis ollutkaan halvin vaihtoehto. Kun myöhemmin päädyin tupakkaliikkeeseen, olisin sieltä saanut samaa tavaraa paljon halvemmalla, ja olisi minulla ollut käteistäkin. Kotimatkalla tajusin myös lähimarketin myyvän samoja rasvoja. Tulipahan seikkailtua.

Varsinainen seikkailu oli kuitenkin bussiaseman metsästys. Ajattelin onneksi etsiä sen etukäteen, jotta maanantaina osaisin suoraan lähteä oikeasta paikasta kohti Puertoa. Sain hyviä vinkkejä aseman löytämiseksi, mutta päädyin lopulta kaupungin reunamille, josta en löytänyt yhtään mitään. Palasin hotellille ja menin respasta kyselemään neuvoa. Tietenkin siellä oli taas ensimmäisen illan kaveri, joka ei puhu englantia. Innoissaan hän huitoi ja selitteli aikansa vaikka mitä, mutta mitään en ymmärtänyt. Hän yritti neuvoa tietä kartasta, mutta tuntui itse olevan aivan pihalla. Tämän jälkeen hän yritti käyttää tietokoneensa googlekääntäjää, jotta ymmärtäisin mitä hän tarkoittaa. Englanninkieleen käynnetyissä lauseissa ei kuitenkaan ollut mitään järkeä ja olin jo luovuttamassa, kun paikalle saapui tummaihoinen mies. Hän alkoi jutella minulle englanniksi, ja hyvää englantia olikin. Hän kertoi että respan mies oli yrittänyt neuvoa minulle ajoreittiä, muttei tiennyt, etten omista autoa. Oli minusta silti oikein huvittavaa katsella kun hän hymyili minulle ja huitoi omiaan. Tummaihoinen kaveri sitten tiesikin jokaisen pysäkin ja bussin numeron ja kaikki. Sain häneltä selkeät ohjeet, joiden avulla pitäis pärjätä.

Täytyy myöntää että nyt kun tänne alkaa todella kotiutua, en kaipaa Suomea yhtään. Ainoastaan perhettä ja ystäviä siellä.

Ihmettelyä ja kummastelua. Tänään on ollut hieman passiivisempi päivä. Mietiskelin pitkin päivää mitä kaikkea täällä voisi ylipäätään kolmen kuukauden aikana tehdä. Yritin keksiä myös sopivaa ajankäyttöä itselleni ja aloin rakentamaan ensimmäistä omaa kotisivua. Päivän istuskelin rauhassa kotosalla ja kiertelin ainoastaan hotellia. Aamulla kävin nauttimassa irlantilaisessa Sams-nimisessä kahvilassa Cafe con Lechen ja annoin uuden mahdollisuuden myös suklaatäytteiselle leivokselle. Heillä ei ollut niitä valmiina, mutta valmistivat sen hetkessä. Kehuin omistajan aksenttia, sillä se kuulosti hauskalta, kun olen päivät pitkät kuunnellut vain englantia espanjalaisittain. Pidin oikein paljon suklaaleivoksesta ja kiitin kauniisti hyvästä palvelusta.

Kävin hotellin minimarketista ostamassa vettä. Suurin vesitonkka on 8 litraa, joten sellaisen saa ostaa parhaimmillaan kolme kertaa kahdessa viikossa, sillä laskeskelin oman kulutuksen mukaan että vettä menisi reilu 10 litraa viikossa yhdeltä hengeltä. Joku saattaisi juoda enemmänkin. Löysin marketista myös valtavan pähkinä-suklaapatukan nimeltä Boots. Siitä tuli hiukan Suomen proteiinipatukat mieleen, joten päätin ostaa ja kokeilla. Ajattelin että se voisi toimia hyvänä välipalana huomenna salin jälkeen.

Iltapäivällä sain Facebookissa viestin, jossa paikallinen ystäväni Ana pyysi minut hotellin uima-altaalle. Anan avulla sain tämän asunnonkin aikanaan. Tutustuimme Anaan vuosi sitten huoneistohotelli Atlantidassa, Los Cristianoksessa. Lähdin altaalle hengailemaan hänen kanssaan hetkeksi. Sovimme että jos hänellä töiden ohella aikaa riittää, täytyy lähteä yhdessä joku päivä kunnolla kiertelemään ja ottamaan aurinkoa. Se kuulosti oikein mukavalta. Hän naureskeli hieman vaalealle iholleni, vaikka näytin hänelle rusketusraitojani. Hän suositteli myös opettelemaan lisää espanjaa.

Illan tullen kävelin jälleen San Eugenioon ruokakauppaan. Sain Atelta hyvän vinkin että lihaa kannattaa ostaa lihatiskiltä. Sielä saa suoraan ostettua hyvää lihaa ja voi kerrallaan ostaa vain sen määrän, mitä tarvitsee. Vinkki oli loistava, sillä muutama valkosipulimarinoitu kanafile maksoi vaivaiset 80 senttiä. Huikeaa! Sen lisäksi ostin jonkinlaisia porsaan filepaloja, joita ajattelin kokkailla huomenna. Mieleni alkoi tehdä myös kunnon pastaa, joten sellaiseenkin voisin kehitellä hyvän reseptin, ellen päädy suoraan ravintolaan syömään. Saan kaupassa kulumaan aikaa melko kiitettävästi kun kiertelen hyllyjä uudestaan ja uudestaan ympäri ja tutustun erilaisiin tuotteisiin puhelimen sanakirjan avulla. Tajusin tänään myös että pienissä paketeissa olevien leivosten ja keksien hinnat ovat kilohintoja, eivätkä kappalehintoja. Otin muutamia mielenkiintoisia yksilöitä maistiaisiksi mukaan.

Täällä kolikoiden käyttö on täysin päinvastaista kuin Suomessa. Suomessa kaupasta annetaan takaisin rahaa mahdollisimman isoina kolikkoina ja seteleinä. Hyvänä päivänä täällä saattaa saada kaupasta rahaa takaisin euroina, kun taas toisinaan suuretkin summat sentteinä. Tähän asti en ole myöskään tavannut yhtään kahden euron kolikkoa missään. Heillä ei kaupan kassalippaassa edes ole paikkaa kahden euron kolikoille, sillä ihmiset eivät niitä käytä. Toisaalta ymmärrän, sillä tässä kulttuurissa kolikot ovat suuressa osassa. Ne toimivat juomarahana ja yhden ja kahden sentin kolikoilla maksetaan pienempiä ostoksia helposti. Lisäksi läheskään kaikkialla täällä ei ole kortinlukulaitteita, joten pääasiassa maksu tapahtuu käteisellä. Sitä on siis hyvä varata aina mukaan. Olen tyytyväinen että omassa supermarketissani käy kortti, ettei tarvitse aina perinteisille ruokaostoksille varata käteistä.

Jälkiruoaksi kotona kokeilin jotain erikoisen näköistä kenties paahtovanukasta. Kippasin sen lautaselle ohjeen mukaan ja lusikoin menemään. Täytyy kuitenkin todeta, että vanukas oli aivan liian makeaa ja tahmaista minun makuuni. Heitin loput menemään ja ajattelin paketissa olleen toisen kappaleen jättää jääkaappiin odottamaan seuraavaa maistajaa.

Sovimme Aten kanssa että matkustan maanantaina Puertoon hänen luokseen yökylään. Pääsen tutustumaan pohjoisen huudeihin ja Aten upeaan asuntoon. Otan myös vähän pyykkiä mukaan, sillä Atella on oma pyykinpesukone, kun taas meillä täällä pyykinpesu maksaa 5 euroa kerta, joka kuulostaa todella kalliilta. Tiistaina tulemme samaa matkaa takaisin etelään ja Atte puolestaan pääsee tänne tutustumaan. Mukavaa saada seuraa ja päästä juttelemaan suomalaisen kanssa.

 Miltä tämä näyttää..

 

.. tai maistuu

Sex on the beach taitaa olla päivän, tai pikemminkin illan sana. Löysin mukavan ruokapaikan rannalta ja päätin ottaa alkuun yhden drinkin. Tilasin edellämainitun ja nautiskelin sitä hitaasti pitkin ruokailua ja laskun maksettuani sain vielä jälkiruokashotin, joka tarjoilijan mukaan on makeaa viiniä, jota myydään isoissa tonkissa. Näiden kahden alkoholillisen juoman päätteeksi olin aika rentoutunut ja suoraan sanoen hiprakassa. Kävely tuntui ihmeen kevyeltä ja kaikki oli kovin huvíttavaa. Olin ravintolan ainut asiakas tuohon aikaan päivästä, joten tutustuin tarjoilijaan melko hyvin. Oli mahtavaa päästä kunnolla juttelemaan jonkun kanssa. Päivälliseksi nautin kanarialaista keittoa ja kinkkumunakkaan. Täällä kannattaa ehdottomasti seurailla "ruokapaketteja" (3 course menu), jotka ovat aika toimivia tarjouksia, ja samaan hintaan saa useamman ruokalajin ja pääsee tutustumaan paremmin erilaisiin ruokiin. Ruoat olivat maukkaita. Kanarialainen keitto sisälsi kasviksia ja jonkinlaista lihaa ja munakkaan kanssa tarjoiltiin salaattia ja kanarialaisia majoneeseja. Olisin saanut ateriaani ranskalaiset, mutta kieltäydyin. He ihmettelivät, sillä harvoin kuulemma tapaa asiakkaita, jotka eivät suostu ottamaan ranskalaisia.

Sex on the beach ja jälkiruokashotti

 

Ruokailun jälkeen lähdin kävelemään rantatietä pitkin. Tapasin espanjalaisen miehen, joka esitteli minulle rantaa ja kertoi itse olevansa Marokosta lähtöjään. Toivottavasti saisin kunnolla ystäviä täältä jonain päivänä. Paikalliset ovat erittäin ystävällisiä, kunhan heillekin on. Oli todella mukavaa päästä keskustelemaan ihmisten kanssa. Kotimatkalla kävin jälleen kaupassa ja ostin lisää appelsiinimehua, johon olen totaalisen ihastunut.

Eikun menox, sanoi Annie Lennox

 Aina on löydettävä irlantilainen pubi

 Postilaatikko

 Tarjoilijani Vista al Mar-ravintolassa

 Pueblo Canarios-kirkko

 Ostoskeskus San Eugenio

Vapaapäivä. Auringosta siis. Eilisen värimuutoksen jälkeen ajattelin viettää pari päivää ilman auringonottoa ja puuhailla kaikenlaista muuta. Aamulla nukuin pitkään, sillä pääsin vasta kovin myöhään nukkumaan rasvailtua ihoani koko illan. Heti aamiaisen jälkeen kävin antamassa palautetta paistinpannustani, johon kaikki ruoka palaa kiinni. He lupasivat tehdä asialle jotain ja kun palasin asunnolle, siivooja oli jo vastassa toisen pannun kanssa. Sekin vaikuttaa melko kuluneelta, mutta toivottavasti toimisi hieman paremmin kuin edellinen. Kello läheni puoltapäivää ja kiirehdin salille, sillä siestan alkaessa klo 13 se suljetaan, kunnes aukeaa taas 14.30. Ehdin tunnin treenailla mukavasti, jonka jälkeen otin kylmän suihkun. Sen jälkeen olen vain istuskellut kotosalla ja nauttinut olostani.

Salilla juttelin muutamalle ihmiselle ja he kyselivät miksi treenaan. Sanoin vain että eikös aika moni yleensäkin treenaa pitääkseen itsensä hyvässä kunnossa. Sanoin myös että itse tavoittelen hyvän lihaskuntoni ylläpitämistä tanssiajoiltani. He ihmettelivät, ettei minulla ole sen suurempia tavoitteita. Luulivat ensin, että olen joku kunto-ohjaaja. Ilmeisesti täällä päin ei naiset kovinkaan paljon käy salilla. Tuollakaan en ole vielä yhteenkään naiseen törmännyt. Samat miehet pumppaavat päivästä toiseen. Hauskaa saada heiltä ihmetteleviä katseita.

Ajattelin illalla lähteä keskustaan syömään johonkin kivaan ravintolaan, ja paluumatkalla voisin jälleen poiketa kaupassa ostamassa lisää ruokatarvikkeita.

Kuvanäyte eilisen auringonoton jäljiltä