Tehokas päivä takana. Viikonloppuna sen lisäksi että kävin salilla, istuskelin pääasiassa kotosalla. Seurassa täällä tulee tehtyä niin paljon ja puuhailtua koko ajan että ansaitsin pyhitetyn lepopäivän. Meinasin sunnuntaina aamulla mennä kirkkoon englantilaiseen "kuolleidenmuisto"messuun, mutta nukuin sen onneni ohi. Yritin katsella tämän kuun lopusta jotain muuta tilaisuutta, jossa voisin käydä tutustumassa. Heillä vaan ei lue kellonaikoja kalenterissaan, joten en tiedä pitäisikö sinne mennä heti aamusta kyttäämään, koska alkaa ihmisiä valumaan paikalle.

Tänään päivä alkoi taas perinteisesti pienpiirillä. Ihmisiä oli mukavasti ja aika meni nopeaa. Tämän jälkeen kipaisin suoraan ostoskeskukseen kahville. Otin ensimmäistä kertaa cappucinon kokeiluksi ja ihastuin täysin. San Eugenio Cafessa se tarjoiltiin lasimukissa ja päällä oli runsaasti kermavaahtoa sekä pala vohvelia. Vaahdon takia en lisännyt sokeria lainkaan ja se oli vaan mielettömän hyvää. Hinta oli suurempi kun millään muulla kahvilla, 2,50 euroa, mutta Suomen hintoihin verrattuna se ei ole vielä paha. Kahvin jälkeen kiertelin hetken ostoskeskuksessa ja yllätyksekseni bongasin jälleen yhden ihanan mekon. Ostin sen ja aloin jo miettimään että miten ikinä saan kaikki tavarani tätä menoa mahtumaan kilomääriltään matkalaukkuuni. Varmaan täytyy varautua maksamaan ylimääräisistä kiloista kun painorajat paukkuu.

Lähdin nälissäni rantaa kohti ja menin jälleen Aberdeen Steak Houseen. Ilmeisesti ravintolan jonkinlainen omistaja tuli minua palvelemaan jutellessani erään suomalaisen kanssa ja tämä omistajamies sanoi nähneensä minut useasti ravintolassaan. Sanoin että siellä on hyvä käydä kun ruoka on maistuvaa ja palvelu erinomaista. Hän ilahtui minusta ja lupasi erikoishinnan ruoalleni. Söin kanakeiton, yrtti-tomaatti-sipulitäytteisiä bruchettoja sekä jälkiruoaksi sherry triflen, joka oli uskomattoman herkullista. Ruokajuomana otin Piña Coladan ja sain kaikista ruoistani 10% alennuksen vakituisena asiakkaana. Mukavaa palvelua. En tietenkään odota saavani sitä jatkossa, mutta oli mukava että hyödyin edes tuon verran siitä että käyn heillä usein.

Ruoan jälkeen kävelin erityisen hyvin mielin rantabulevardia ja törmäsin kiva näköiseen käsilaukkuun. Katsoin hintaa, mutten suostunut maksamaan kymmentä euroa ainoasta kappaleesta joka oli hieman rähjäinen ja varmastikaan ei erityisen laadukas. Myyjä tuli paikalle ja ilmoitti hinnan. Totesin hänelle heti etten aio maksaa kymmentä euroa ja hän kysyi paljonko maksan. Kerroin että kattoni on viisi euroa ja hän oli tyytyväinen. Teimme kaupat ja sain uuden, kivan värisen käsilaukun mukaani.

Rannalta astelin suoraan Marjatta-suntion luokse hakemaan tuoretta pullaa ja kahvia Matkailijan iltaa varten. Perhehetkessä oli muutama ihminen, muttei edelleekään perheitä tai lapsia. Lauleskelimme yhdessä odotellessamme lisää väkeä, kunnes alkoi kahvitarjoilu ja soittelin pianoa ja lauleskelin lisää vielä senkin aikana. Matkailijan illassa oli taas toistakymmentä henkilöä paikalla ja vieraanamme oli sairaalan vakuutustulkkimies. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita ja sen että eurooppalainen sairasvakuutus on melkein kuin yhtä tyhjän kanssa täällä. Kannattaa olla siis kunnon matkavakuutus kunnon vakuutusyhtiöltä. Täällä melkein kaikki sairaalat ovat yksityisiä. Sairaanhoito on kuitenkin erittäin laadukasta ja tulkkipalvelut ihmisten  kokemuksesta toimii todella hyvin. Heistä on siis suuri apu ja hyöty ihmisten parissa. Tämä kyseinen mies on asunut Teneriffalla viitisen vuotta ja on viihtynyt täällä ja työssään hyvin. Hän kertoi että paljon on suomalaisia, joille sattuu onnettomuuksia ja sairaskohtauksia täällä. Etenkin sesonkiaikaan on ruuhkaa. Heitä on toistakymmentä tulkkia yhteensä, joista lähes puolet on skandinaaveja. Hän itse käyttää myös useampaa kieltä työssään ja espanjankielen taito tulee olla todella sujuvaa tuossa työssä.

Illalla tulin kotiin kaupan kautta. Keskiviikkona täällä saattaa kuulemma olla yleislakko, jolloin on taas kaupat kiinni ja bussien kulkemisestakaan ei tiedetä. Ostin nälissäni itselleni kunnon iltapalaa ja kotona laitoin ananas-mantelijuustoa, hedelmiä, serrano-kinkkua, tuoretta leipää ja aliolia tarjolle. Popsin niitä tolkuttomaan ähkyyn asti ja kieltämättä jäin hieman viiniä kaipaamaan. Sellaista pulloa vaan on turha ostaa yksin kun en kuitenkaan saisi juotua siitä kuin murto-osan. Ostin siis ananasmehua, joka sekin maistui liian makealta ruoan kanssa ja osa meni roskiin. Maha on kuin jalkapallo, mutta hyvää oli ja päivä on ollut toimiva. Huomanna taas perhehetki Isabel-hotellissa ja illalla saatan nähdä ystävääni Las Americaksessa, tai vaihtoehtoisesti menen vierailemaan papin ja vaimonsa kanssa suntion luokse. Sovimme alustavasti Erkin kanssa että saisin pitää ensi viikon Matkailijan illassa jonkinlaisen pienimuotoisen hartauksen. Minulla on aihekin valmiina.

Ainiin, ja kotimatkalla löysin portailtani jättikokoisen kuolleen torakan. Ne on aika hauskoja kuolleena, mutta elävänä todella pelottavia otuksia. Yritin eilen lähettää isälleni isänpäiväntoivotus kyltillä varustetun kuvan, mutten saanut sitä käännettyä, joten teksti oli väärinpäin. Ajatus oli tärkein ja korttikin on postissa, kunhan se vaan joskus löytää Suomeen perille. Saa nähdä minkä Timbuktun kautta ne kiertävät kun ovat nyt jo yli viikon olleet matkalla.