Sinne meni. Jari lähti eilen takaisin Suomeen. Lento myöhästyi joitain tunteja, joten meni melkein aamuyöhön kun saapui Helsinkiin. Täytyy toivoa sitten kun itse joulukuussa lähdetään että kaikki sujuisi hyvin eikä tarvitsisi turhia odotella. Ei lentokentälläkään määräänsä enempää ole tekemistä. Viimeinen viikko on ollut kiireinen ja toiminnantäyteinen. Perjantaina lähdimme aamulla aikaisin auringonnousun saattelemana kohti Loro Parquea. Matka Puertoon meni vaivattomasti ja pitkälti torkkuessa lyhyiden yöunien jälkeen. Perillä oli kaunis ilma ja innokas mieli. Puistossa on niin paljon esityksiä että kävimme heti alkuun läpi, mihin esitykseen menemme mihinkin kellonaikaan. Sen jälkeen lähdimme kiertämään paikkaa. Eläimet olivat aivan mahtavia. Heti alkuun näimme gorillat ja albiinotiikerin. myöhemmin kiersimme läpi kilpikonnat, liskot, akvaarion, lintuja ja muita pieneläimiä ja nisäkkäitä. Kaikki oli näkemisen arvoista. Erityisen paljon pidin myös miekkavalas- ja merileijonashowsta. Delfiinit tekivät hyvin samantyyppisiä temppuja kun Suomen Särkänniemessäkin. Miekkavalaat heittivät vettä oikein urakalla päälle. Jouduimme ostamaan sadeviitankin vain sitä varten että saamme kameran suojattua vesiroiskeilta. Satuimme nimittäin istumaan sopivasti "Splash zone"-alueelle. Teimme niin hyvät evässämpylät mukaan, ettei kertaakaan tarvinnut päivän aikana käydä syömässä. Puistoissa kun ruoka on aina hieman hintavampaa kuin muualla. Palasimme ajoissa takaisin bussille, jotta saimme etupenkin paikat myös paluumatkalle.

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa kuntosalilla. Illaksi lähdimme juhlistamaan Jarin syntymäpäiviä. Molempien synttärit kun ovat joulukuussa, emmekä ehdi niitä silloin juurikaan juhlimaan, niin päätimme tehdä sen täällä ja ostaa toisillemme syntymäpäivälahjaksi jotain täältä. Hommasin itselleni ja Jarille siis liput Medieval Night-nimiseen keskiaikailtaan. Ritarit ratsastivat hevosilla ja taistelivat keskenään. Katsomossa kannustettiin pöytäkunnittain omaa ritaria. Saimme tullessamme punaiset vaatteet, joten kuuluimme "Rojoon" eli punaiseen ritarikuntaan. Meille tarjoiltiin viiniä ja juotavaa sekä kunnon ateriat lihaa, kanaa ja perunaa. Keskiaikaiseen tyyliin ne syötiin käsin ilman aterimia. Alkukeitto myös juotiin, kuten ajan henkeen kuuluu. Vieressämme istui hauska itänaapurista kotoisin oleva mies joka ei puhunut yhtään englantia, mutta halusi koko ajan lisää valkoviiniä. Tarjoilija ei tainnut häntä aivan ymmärtää sillä toi ainoastaan punaviiniä ja mehua lisää. Lähtiessämme annoimme hänelle viereisestä pöydästä pullon valkoviiniä ja hän tuli kovin iloiseksi ja jäi sitä keskenään nautiskelemaan. Illan päätteeksi toisessa salissa oli vielä mahdollisuus ostaa lisää juotavaa ja ihailla flamencotanssiesitystä. Kaikin puolin mukava elämys. Tämä ilta on ilmeisesti äänestetty myös Teneriffan parhaaksi retkikohteeksi.

Sunnuntaina herätessämme ihmettelimme outoa ääntä ulkoa. Kun katsoimme ikkunasta ulos niin siellähän satoi oikein kunnolla. Juuri vasta muutama päivä takaperin oli ripotellut vähän ja nyt uudemman kerran. Harvinaista Teneriffalle. Silloin emme tienneet kuitenkaan että samaa sadetta oli luvattu koko seuraavaksi viikoksi. Lähdimme sateesta huolimatta kaupungille kiertelemään ja päädyimme aamiaisen jälkeen Puerto Colóniin nauttimaan drinkkejä sadepäivän kunniaksi. Hetken päästä sade vain yltyi ja kun olimme harkinneet jo lähtemistä niin tulimmekin toisiin aatoksiin. Hyvähän siinä oli istuskella ja jutella mukavien tarjoilijoiden kanssa ja pidellä sadetta. Sateen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa ja palasimme kotosalle. Illalla olimme sopineet torstaisen hääparin kanssa yhteisestä ruokailusta. Otimme taxin heidän hotellilleen. Ihmiset käyttävät täällä paljon taxeja kun sataa. Respassakin työntekijä kysyi heti että haluammeko taxin kun menimme siihen. Hääpari oli varannut meille pöydän hotellinsa hienosta La Roca-nimisestä ravintolasta. Söimme uskomattoman herkullista ruokaa ja joimme valkoviiniä. Kiitimme kovasti, sillä en itse ainakaan ole milloinkaan käynyt noin hienossa ravintolassa ennen. Illalla menimme vielä hotellin alakertaan katselemaan flamencotanssia, jonka jälkeen itse kukin oli jo niin väsyksissä että oma sänky kutsui nopeasti.

Maanantai oli hyvin tavallinen päivä harjoitteluhommien parissa. Jaimme hieman alueita, mihin kukin jakaa mainoksia ja minulle annettiin tämä San Eugenion ja tuo viereinen Fañaben alue. Kävin heti jo kiertämässä muutamat isoimmat hotellit kun oli kaikenkokoisia mainoksia mukana. Kirkolla Matkailijan illassa oli jo todella paljon väkeä kun kaikki pidempiaikaiset suomalaiset ovat saapuneet saarelle. Meillä oli vieraana Suomesta kotoisin olevan nainen, joka on asunut täällä toistakymmentä vuotta ja tekee kiinteistönvälittäjänä töitä. Hän kertoi meille espanjan kiinteistöistä ja asuntokaupasta täällä. Mielenkiintosta tietoa.

Tiistaina menimme tavalliseen tapaan Fañabeen hotelli Isabeliin pitämään perhehetkeä. Aurinkomatkojen toiminta oli lopetettu kokonaan, joten perheitä oli vaikeampi saada itse tavoitettua. Tämän lisäksi oli satanut pari päivää ja edelleen tuli vettä, joten ihmiset eivät olleet altaillakaan. Paikalle saapui yksi perhe, mutta hekin olivat paikallisia, joten kieltä eivät tietenkään ymmärtäneet, mutta heidän vanhempi lapsensa katseli pehmonukkeja ihan mielenkiinnolla. Kiitimme heidän vierailustaan. Hetken jälkeen otimme Jarin kanssa bussin ja matkasimme sillä suoraan Americakseen. Kiertelimme siellä jonkun aikaa nälissämme ja löysimme meksikolaisen ravintolan. Ruoka oli hyvää, vaikka olisi toki saanut olla mausteisempaa, kun kyse kerran oli meksikolaisesta. Laskeskelimme ruoan sopivan hintaiseksi, mutta yllätyimme kun lasku tuli, sillä coca cola jonka otimme, maksoi lähes kuusi euroa. Kalleimmissakin paikoissa iso virvoitusjuoma on täällä ollut noin kolme euroa, tämä oli siis aivan järjetön hinta. Eipä jäänyt juurikaan tippiä siihen ravintolaan. Tehokas aasialainen tarjoilija heillä kuitenkin oli. Kaveri meni kuin ohjus pöytien välissä ja pureskeli keskittyneestä purkkaa koko ajan selkä aivan litimärkänä. Illalla olimme sopineet vierailun jälleen papin ja vaimonsa luokse vuoren rinteeseen. Aina vaan heiltä on yhtä upeat maisemat. Päivällä näkee kauas merelle ja illalla kaupungin valot näkyvät kauniisti korkealle. Joimme Jarin läksiäiskahvit ja jälleen oli Ritva laittanut pöydän koreaksi kahviherkuista. Samalla pääsin jälleen pesemään pyykkiä ja pussilakanankin. Erkki ystävällisesti haki meidät ja ajoi illalla takaisin kotiin. Oli mukava ilta heidän kanssaan.

Keskiviikkona oli tarkoitus puolestaan viettää omia synttäreitäni. Laivamatka, jonka olimme varanneet, jouduttiin huonon sään vuoksi perumaan. Koko aamun satoi vettä inhottavasti ja mietiskelimme kotosalla, mitä voisimme puuhailla. Otimme loppujen lopuksi taxin ja lähdimme Fañabeen libanonilaiseen ravintolaan kokeilumielessä. En olisi ikinä uskonut, mutta ruoka oli aivan uskomattoman hyvää. Minäkin, joka en ole koskaan voinut sietää lammasta, pidin sitä hyvin herkullisena. Suosittelen lämpimästä libanonilaista ruokaa kaikille. Ravintolan nimeä en muista, joten suoraan sitä en pysty suosittelemaan, mutta tuskin Fañabessakaan kovin montaa libanonilaista on. Sade loppui ruokailun aikana ja kävelimme rantaviivaa pitkin Puerto Colóniin. Siellä nautimme jälleen yhdet edulliset drinkit, jotta Jari sai samalla käyttää ilmaista WiFi-yhteyttä ja ladata lentolippunsa puhelimeen. Iltapäivällä lähdimme käymään kuntosalilla. Jari sai hyvästellä kuntosalin pitäjän Marcelon ja saimme sulatella ruokaa illan ateriaa varten.

Suunnitelman mukaisesti laitoimme illalla itsemme hienoksi ja lähdimme synttäriaterialle läheiseen El Molino Blanco-nimiseen ravintolaan. (http://www.molino-blanco.com/elmolinoblanco/Restaurante_El_Molino_Blanco.html) Tiesimme että ravintola on hieno ja kallis. Se on ulkoakin jo erittäin idyllisen näköinen niin kutsuttu "puutarharavintola". Kun astuimme sisään, tajusimme että ravintola on lisäksi valtavan kokoinen. Ulospäin ei voi mitenkään ymmärtää että rakennuksen alta voisi löytyä niin upeat sisätilat. Sisällä kasvoi puita ja kasveja. Kynttilät paloivat pöydissä ja huoneen perällä oli pieni tanssilattia ja lava, jossa oli valkoinen flyygeli ja muusikko. Illan aikana saimme nauttia upeasta laulusta ja soitosta sekä viulu- ja haitarimusiikista. Emme olleet varanneet pöytää, joten jouduimme hetken aikaa odottelemaan. Paikan omistaja tuli juttelemaan meille ja tykästyi kovasti. Hän ilmeisesti pitää suomalaisista. Saimme ensin pöydän vähän syrjemmästä. Emme olleet aivan varmoja mitä tilaisimme, joten tarjoilija teki käytännössä päätöksen puolestamme. Jari otti kala-annoksen ja minulle tuli puolikas chateaubriand kahdella eri kastikkeella. Liha oli taivaallista ja suorastaan suli suuhun. Lohi oli myös maittavaa. Ruoan kanssa joimme valkoviinisangriaa. Pääruoan jälkeen omistaja ohjasi meidät uuteen pöytään aivan lavan vierestä. Kokiksi pukeutunut komeaääninen laulaja toi minulle kauniin ruusun ja tarjoilija levitteli ruusun terälehtiä pöydällemme. Oleko koskaan ollut missään näin upeassa ravintolassa ja kokenut jotain noin romanttista? En.

Omistaja tuli suosittelemaan meille ravintolan viiden tähden jälkiruokaa eli liekitettyjä mansikoita ja viherpippuria vaniljajäätelöllä ja kermavaahdolla. Kaiken lisäksi tarjoilija tuli tekemään annoksen meidän eteemme. Huhheijaa. Kerroin omistajalle että pidän myös tiramisusta, ja hän vihjasi minulle että saataisin saada vielä sellaista illan aikana. Mainitsin ohimennen tarjoilijalle tämän olevan syntymäpäiväateriani ja eiköhän hetkeä myöhemmin sama komeaääninen laulaja tuo minulle kukkakimpun ja laula "Happy birthday", samalla tarjoilijoiden tuodessa kynttilällä varustettua tiramisusta tehtyä syntymäpäiväkakkupalaa. Olin todella otettu. Kakku oli hyvää ja kolibrikukat kauniita. Eräs naapuripöydän rouva tuli myös onnittelemaan ja toi oman ruusunsa minulle. Lähtiessämme omistaja kiitteli kovasti ovella vierailustamme ja kehui minua suloiseksi melkein liikuttuen. Liikuttuihan siinä itsekin. Täytyy sanoa että aivan ihania ihmisiä ja yksi elämäni parhaista illoista. Voiko parempaa lahjaa toivoa.

Eilen oli taas tavallisempi päivä. Haikein mielin päästin Jarin lähtemään ja illalla olin kirkolla. Siellä oli jälleen häät, tällä kertaa tuplahäät, sillä sisarukset menivät samaan aikaan naimisiin. Vieraitakin oli toistakymmentä. Vihkitilaisuuden jälkeen meillä oli lauluryhmän harjoitukset ja sen jälkeen vielä messu. Näin pyhäinpäivän kunniaksi kirkko oli aivan täynnä. Tuntuu vaan oudolta kun kellonaikamuutoksen jälkeen on tullut paljon aikaisemmin pimeä, joten päiväkin tuntuu päättyvän nopeammin. Sunnuntaina ystäväni Saara tuleekin jo tänne, joten kauaa ei tarvitse yksin olla.

Huonon nettiyhteyden vuoksi laittelen kuvia myöhemmin.