Here I go again. Olen jäänyt jo kahdesti yksin tänä aikana kun en ole pystynyt blogiin kirjoittamaan. Vierailijani ovat pitäneet minut kiireisenä, mutta suurempi syy kirjoitustaukoon on ollut todella huono nettiyhteys viimeisen viikon verran. Kuvia on ollut lähes mahdoton ladata ja jokainen sivu on edennyt hyvin hitaasti. Olen siis suosiolla jättänyt kirjoittelun hetkeksi. Näin voin taas ajan kanssa päivitellä kerralla pidemmän ajan kuulumiset. Kuvia laitan jälleen erikseen, jos niiden lataamisen kanssa ilmenee taas ongelmaa.

Jarin lähdettyä istuskelin melkein pari päivää kokonaan sisällä kotona, kun tuuli oli melko voimakas ja toisinaan satoi aivan vaakatasossa. Sunnuntaina oli jo innoissani ottamassa ystävääni Saaraa vastaan vierailulle ja menin kentälle aikaisin aamulla siinä ajatuksessa että lento laskeutuisi ajallaan. Näin ei kuitenkaan ollut ja huomasin heti kentälle päästyäni että lennon arvioitu laskeutumisaika oli melkein neljä tuntia myöhässä. Totesin vain että eiköhän se aika tässä kulu ja marssin irtokarkkikauppaan. Sen jälkeen ostin kioskista ristikkolehden ja automaatista vesipullon ja istahdin musiikit korvilla tappamaan aikaa. Jossain vaiheessa kävin haukkaamassa kentän Burger Kingistä salaatin ja jatkoin odottelua. Sain Saaralta viestin, jossa hän kertoi lennon tehneen välilaskun liian kovan tuulen ja painon takia. Lentokentältä huomasin koneen laskeutuneen Faroon, mutten tiennyt yhtään missä sellainen kaupunki mahtoi sijaita. Jälkikäteen löysimme sen nimisen paikan Portugalin rannikolta. Ensimmäisenä iltana marssimme suoraan lempiravintolaani Aberdeen Steak Houseen syömään kolmen ruokalajin illalliset ja tutustuimme ravintolan herttaiseen sisäänheittäjään, Jamie-setään. Jälkiruoaksi nautimme vielä drinkit, jonka jälkeen uni maistui pitkän päivän jälkeen.

Maanantaipäivä meni jälleen seurakuntahommissa ja edelleen ihmismäärä tuntui vain lisääntyvän. Iltapäivällä ennen Matkailijan iltaa kävimme Saaran kanssa syömässä ja shoppailemassa. Ravintolassa tarjoilijat tuntuivat sekoilevan oikein urakalla, sillä he tuntuivat koko ajan vievän vääriä ruokia vääriin pöytiin ja meillekin he toivat ylimääräiset ranskalaiset pyytämättä. Tietenkin passitimme tarjoilijaa viemään ne pois, sillä emme halunneet niistä maksaa. Laskunkin kanssa he onnistuivat menemään sekaisin ja korjasivat sitä todella kauan, ennen kun saimme oikean summan maksetuksi. Ruoka oli kuitenkin maittavaa.

Tiistaina menimme aamulla papin ja vaimonsa kanssa jälleen Isabel-hotelliin Fañabeen perhehetkeä pitämään. Tällä kertaa päätimme esittää sen ulkona, ja yhtäkkiä paikalle ilmestyi joukko suomalaisia pikkutyttöjä. Ensimmäistä kertaa oli kunnon lapsiyleisö paikalla. Hetken jälkeen saimme kyydin kotiin, sillä sadepisarat alkoivat uhkaavasti ripottelemaan. Kotona pakkasimme sateenvarjon mukaan ja matkasimme kohti Puerto Colónia.. Siellä kiertelimme kauppoja ja kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa. Päätimme jatkaa matkaa bussilla kohti Americasta, jossa kiertelimme vielä useat vaateliikkeet, kunnes otimme taxin ja palasimme kotiin. Illalla kävimme vielä kiertelemässä ostoskeskuksessa ja haimme kaupasta iltapalaa.

Keskiviikkona heräsimme aikaisin ja lähdimme bussilla kohti Teideä, maailman kolmanneksi suurinta tulivuorta. Matka oli Nordian järjestämä, joka tekee skandinaavisia retkiä Teneriffalla ja myy retkien ohella Aloe vera- ja villatuotteita. Kävimme ensin Aloe vera-tehtaalla tutustumassa Aloe vera-kasviin sekä geelien ja voiteiden valmistukseen. Sieltä matkasimme korkeammalle vuoristoon, jossa meille esiteltiin Nordian villatuotteita. Paikanpäällä saimme kanarialaisen lounaan, joka sisälsi jonkinlaista juhlalihaa, kanarialaisia perunoita ja mojo-kastikkeita. Lisäksi saimme tuoretta leipää ja sangriaa ruokajuomaksi. Ateria oli hintaan nähden erittäin maukas ja villaesittelykin ensimmäistä kertaa mielenkiintoinen. Suomalaiset seurassamme olivat melkoisen hauskaa väkeä. Suurin osa suomalaiseen tapaan vain valitti asioista, mutta löytyi heiltä myös melkoisen hyvää huumoria. Jälkeenpäin selvisi, että suuri osa porukasta oli Lempäälästä, eikä se tullut missään kohtaa puheeksi. Jälleen on todistettu maailman pienuus. Ennen kaikkea Suomen pienuus. Esittelyn jälkeen pääsimme vihdoin matkaamaan kohti Teideä. Pysähdyimme kahvitauolla Vilaflorin kylään, joka on Teneriffan korkeimmalla sijaitseva kylä. Siellä on kuuluisaa herkullista kaakaota ja mantelikakkua. Samalla oppaan kanssa jutellessani kuulin myös ensimmäistä kertaa että Teneriffalla sijaitsee maailman pisin tunneli, joka on 18 kilometriä pitkä. Vaikka kuinka olen retkillä kiertänyt, tämä oli uusi tieto. Kenties olen joskus torkkunut kyseisen informaation aikana. Matkalla Teidelle luonto ja maisemat vaihtelivat upeasti. Välissä näimme jälleen metsäpalossa vaurioituneita alueita, mutta myös upeita vehreitä mäntymetsiä. Opin myös että männyt eivät kovinkaan helposti pala muuta kuin ulkokuoresta, joten etenkin näiden sateiden jälkeen ne lähtevät todella nopeasti parantumaan ja palaneen kuoren alta alkaa vihreät versot kasvamaan. Teiden maisemat olivat aina vain yhtä sanoinkuvaamattomat. Saimme Saaran kanssa paljon hienoja kuvia ja opas kertoi että sää oli upein moneen viikkoon Teiden ympäristössä. Kotimatka sujui melkolailla torkkuen ja matkalla alas poikkesimme vielä matkamuistomyymälässä, jossa pääsi maistamaan kuuluisaa paikallista hunajarommia.

Torstaina nukuimme ensimmäistä kertaa pitkään. Kävimme aamiaisella Aberdeen Steak Housessa ja annos oli valtava. Mukava Jamie-setä oli jälleen töissä ja höpötteli meille pitkin ruokailua. Suoraan aamiaiselta lähdimme kohti Puerto Colónin rantaa. Sattuimoisin saimme vapaalle päivällemme uskomattoman hienon auringonpaisteen. Polskutimme heti mereen uimaan ja sopivankokoisissa aalloissa oli hyvä kellua vaikka kuinka pitkään. Vesi oli edelleen kovin lämmintä. Sen jälkeen makoilimme rannalla tuntikausia ja nautimme auringosta. Iltapäivällä kävimme hörppäämässä raikkaat smoothiet välipalaksi ja kävimme kotona vaihtamassa vaatteet kirkkoa varten. Olimme lauluryhmän harjoituksissa ja pääsimme suoraan esiintymään messuun. Messun jälkeen kävimme aterioimassa tapas-ravintolassa, mutta hinta-laatu oli aivan surkea. Ruoka oli mautonta ja kumista, sekä liha-annoksesta puuttui liha lähes kokonaan. Kerroin tarjoilijalle rehellisen mielipiteeni ja sain häneltä 5%-alennuskortin seuraavaa kertaa varten. Toi hän meille myös ilmaisen jälkiruokakakun ja shotit.

Tänään aamusta heitimme papin kanssa Saaran lentoasemalle ja jatkoimme matkaa kohti Puerto de la Cruzia. Siellä oli seurakuntaneuvoston kokous ja pääsin samalla treffaamaan pitkästä aikaa Attea, ja Millaa joka oli hänen luonaan vierailemassa. Teimme yhdessä ruokaa, jonka jälkeen istuimme Aten kanssa kokouksessa tuntikausia. Kokouksessa pidin alkuhartauden ja Atte luki rukouksen. Saimme myös kertoa kuulumisemme ja kerroin puheenjohtajalle ja neuvostolle oman ideani alkaa päivittämään Facebookiin seurakunnan sivustoja. Saisin siitä mukavan homman itselleni täällä oloajalleni ja samalla saisin kehitettyä seurakuntaa jollain tasolla. He olivat myöntyväisiä ideaan ja se hyväksyttiin. Toivottavasti pääsen pian hommiin.

Olin alkuviikosta lähettämässä postikortteja Suomeen ja olin ostanut jo merkit ja kaikki valmiiksi ja vein kortit kirkon vieressä sijaitsevaan postitoimistoon. En kuitenkaan löytänyt laatikkoa, joten menin tiskiltä kysymään, mihin kortit voi jättää. Henkilökunta ei puhunut englantia, mutta yrittivät selittää etteivät suostu ottamaan kortteja vastaan. Kun vihdoin sain kielitaitoisen ihmisen neuvomaan, hän kertoi että merkit korteissani ovat toisen postifirman, eivätkä he ota niitä. Tämä oli täysin uusi asia minulle, kuten monelle muullekin. Koskaan ei ole kukaan kertonut että täällä on kaksi postia, ja jos laittaa kortin väärään laatikkoon, se ei lähde mihinkään, tai hyvällä tuurilla se saattaa löytää Suomeen seuraavan vuoden puolella. Isänpäiväkortti olisi ollut melkoisen myöhässä perillä jos tämän virheen olisin tehnyt. Läksin siis takaisin kauppaan, josta merkit ostin ja he neuvoivat laittamaan kortit suoraan liikkeensä edessä olevaan pieneen laatikkoon. Toivottavasti ne sieltä ovat lähteneet maailmalle.

Minulla on viimeisen viikon sisällä ollut aikamoiset ongelmat huoneeni kanssa. Alkuviikosta ihmettelin kesken aamusuihkun, kun vesi loppui. Onneksi ei ollut vielä shamppoita päässä ja juoksin kysymään respasta neuvoa. He olivat unohtaneet kertoa että vesi on poikki koko päivän ja kävimme sitten pulahtamassa altaalla. Toisena päivänä kotiin saapuessamme jääkaappi oli itsestään sulanut ja maitotuotteet olivat vaurioituneet. Menin tietenkin taas kertomaan respaan ja he lupasivat aamuksi korjaajan. Korjaaja saapui aikaisin aamulla ja näytti silti että hän purki puoli jääkaappia osiin. Vaihtoi ilmeisesti koko termostaatin ja kaikki. Hän rikkoi koko pakastimen oven, joten nyt pakastin ja jääkaappi ovat samaa tilaa ja ainakin tuotteet ovat kylmiä. Säätönappi on minimissä ja melkein jogurtit jäätyy sinne, mutta ainakin se toimii. Eilen illalla puolestaan sain säikähtää henkihieveriin kun yölamppuni räjähti yrittäessäni laittaa sitä päälle. Yritin siitä mennä tänään kertomaan ja lupasivat että joku tulee huomenna katsomaan. Vikoja riittää siis ja silti maksan itseni kipeäksi vuokrasta, vedestä, sähköstä ja netistä joka takkuaa. Parasta heidän palauttaa takuurahani kun lähden, sillä ongelmat eivät johdu minusta, enemmänkin aiheuttavat minulle vain vaivaa.

Huomenna olen ajatellut käydä pitkästä aikaa kuntosalilla ja luultavasti teen kotona ruokaa. Muuten ajattelin makoilla ja ottaa rennosti. Americaksessa on vierailemassa tällä hetkellä myös eräs toinen tuttavani, jota toivon mukaan pääsen lähpäivinä tapaamaan. Yksinolo ei enää tunnu maistuvat, kun on tottunut seuraan. Aloin miettimään että pitäisiköhän ikkuna sulkea jo yön ajaksi, kun illat ja yöt ovat huomattavasti viilenneet viime aikoina.