sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Viime viikolla kiertelin kaupoilla ja kävin kuntosalilla. Torstaina meillä oli myös ensimmäinen perhehetki Cristobal-hotellissa Las Americaksessa. Se oli oikein mukavaa ja paikalle tuli yllättävän paljon suomalaisia lapsia. Sain otettua kivoja kuvia heistä ja kysyin vanhemmilta luvat lasten kuvien julkaisemiseen, jotta saisin laitettua niitä seurakunnan uusille Facebook-sivuille. Torstaina sain vihdoin lukea myös tekstejä messussa, josta olin kovin iloinen. Pienikin vastuu saa tuntemaan itsensä hyödylliseksi.

Lapset perhehetkessä







 Mercadona-kaupan logo

Hiljaisen viikon päätteeksi sunnuntaina lähdin äitiä ja isää lentokentälle vastaan. Olin innoissani odottanut heidän saapumistaan ja kone oli hyvin ajoissa. Tulimme taxilla hotellille jättämään tavarat ja vaihtamaan vaatetta, jonka jälkeen marssimme samantien rannalle auringosta nauttimaan. Matkalla ostimme isälle uimahousut ja kävimme kahvilassa haukkaamassa välipalaa. Aurinko ehti olla hetken pilvessä, mutta kunhan sitkeästi maatiin rannalla, se palasi vihdoin ja paisteli koko loppupäivän. Kävimme useamman kerran meressä uimassa ja oli todella hauskaa. Mahtavaa oli huomata itsensä viettämässä aikaa vanhempiensa kanssa Teneriffan uimarannalla. Illalla menimme heti Aberdeeniin syömään kolmen ruokalajin illalliset ja jälleen hinta-laatu oli kohdillaan.

Maanantaina suuntasimme The Hemingwaysiin aamiaiselle. Otin jälleen puuroa, sillä se on kovin kotoisaa ja herkullista. Päivä menikin seurakuntahommissa kun äiti ja isä makoilivat altaalla. Iltapäivällä kiertelimme yhdessä kaupungilla ja illalla äiti tuli mukaan Matkailijan iltaan. Sain olla itse tällä kertaa illan vieraana ja minulta kyseltiin opiskeluista ja muusta. Lopuksi sain pitää vielä oman hartauteni, ja olin todella iloinen että sain osallistua näin paljon. Matkailijan illan jälkeen menimme isän ja äidin kanssa syömään italialaiseen ravintolaan, jonka Aten kanssa aikaisemmin totesimme hyväksi paikaksi. Söimme maittavat ruoat ja jälkiruoaksi taivaallisen herkullista tiramisua. Äiti ja isä osasivat vaihtaa myös muutaman sanan italiaa tarjoilijoiden kanssa. Edelleen töissä oli sama heppu, joka näyttää aivan Robert Downey Juniorilta. Mainitsimme hänelle asiasta ja hän kertoi ettemme ole ensimmäiset, jotka ovat yhtäläisyyden huomanneet.

Kuvasin yöllä kuuta, ja tällaisen taideteoksen sain aikaan
 Frozen yogurt
 Isän kanssa cafe cortadoilla
 Aatu-ankka päiväunilla
 Italialaisen Pavarotti-ravintolan tiramisu



Tiistaina lähdimme katamaraanilla merelle. Saimme hyvän matkapaketin, johon kuului ruoat ja juomat ja uinti. Retki kesti kolme tuntia ja pääsimme näkemään paljon valaita ja delfiinejä. Valaat lähinnä nukkuivat paikallaan, mutta delfiinit halusivat leikitellä veneen keulalla ja uivat sen vieressä pitkän matkaa kovaa vauhtia. Oli upeaa päästä kokemaan myös meri täällä oloaikanani. Päivä oli lämmin ja saatoin jopa vähän saada lisää väriä. Tuntuu vaan että ruskettumiseni alkaa olemaan tässä, sillä vaikka kuinka makailisin altaalla tai auringossa, ei meinaa enää väri tarttua. Harmi sinänsä, olisin voinut ottaa vähän lisää. Loppupäivä kierreltiin jälleen lähimaisemissa ja käytiin juomassa valtavankokoiset Champange-sangriat merenrannalla ja katseltiin auringonlaskua. Illalla mentiin jälleen Aberdeeniin, tällä kertaa vähän kevyemmälle ruoalle.

Katamaraanimme One 4 You
 Rapuja

 Äidin kanssa merellä
 Isällä on jotain mielenkiintoista
 Valaspari
 Äiti- ja vauvavalas
 Delfiini hieroo itseään veneen keulaan


 San Eugenio mereltä päin
 Eikun snorklaamaan

 Delicious drink




Keskiviikkona vuorossa oli retki Teidelle. Jälleen menimme Nordian kautta, sillä olen todennut sen parhaaksi retkijärjestäjäksi täällä. Oheistuote-esittelyt ovat mielenkiintoisia, oppaat nuoria ja innokkaita sekä matka kaikinpuolin toimiva. Saimme saman oppaan kun aikaisemmin ja hän tunnisti jo minut ja naureskeltiin että montakohan kertaa mahdan kiertää samat retket eri ihmisten kanssa. Oli hienoa lähteä jälleen Teidelle. Aina siitä oppii uutta ja eri ihmisten kanssa se on aina kuitenkin eri retki. Ruoka oli jälleen hyvää villaesittelyssä. Tarjolla oli carne fiesta-lihaa, kanarialaisia ryppyperunoita ja tietenkin mojo-kastikkeita sekä tuoretta leipää. Ruokajuomana sangriaa ja vettä.
Teidellä oli upea sää ja maisemat aina yhtä ylhäät. Illalla olimme aikamoisen väsyneitä ja köllimme hotellilla tuntikausia, kunnes meillä oli kahdeksaksi pöytävaraus aina niin tunnelmallisesti El Molino Blancosta. Söimme hyvin ja jälkiruoka vei kielen mennessään.

Nordian tuotteita




Koiranpää-muodostelma
Näimme sateenkaaren

 Flamed crepes

Torstaina aamulla lähdin Americakseen Cristobal-perhehetkeä pitämään ja äiti ja isä jäivät ottamaan vielä viimeiset auringonsäteet altaalle. Palasin ja lähdimme käymään ostoskeskuksella kahvilassa. Iltapäivällä otimme taxin ja lähetin äidin ja isän kotimatkalle. Hieman jäi taas haikea mieli ja tuntui hetken yksinäiseltä, kun he olivat lähteneet. Hieno viikko oli takana heidän kanssaan ja olin kovin iloinen että he pääsivät minua katsomaan. On onni jakaa pala matkastani rakkaiden ihmisten kanssa.

Perjantaina aamulla omaksi ihmetyksekseni heräsin todella aikaisin ja painelin suoraan ryhmäkuntotunnille tanssikoululle. Tunti oli melkoista rääkkäystä, mutta nautin toden teolla. Ryhmähenki oli todella hyvä ja meillä oli hauskaa. Tunnin jälkeen hyvällä mielin menin Aberdeeniin nauttimaan raikkaasta smoothiesta. Oli hienoa olla jalkeilla niin ajoissa. Loppupäivän makailin kotona ja rentouduin. Jalat myöskin olivat niin kipeät tunnista, ettei olisi ollut mitään mahdollisuutta toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa Americakseen lähdöstä.

Kotitekoinen kanasalaatti ja San Valentin-viiniä

Eilen meillä oli työporukalla tapaaminen korkealla Erkin-papin ja Ritvan luona. Erkki onneksi haki meidät kaikki autolla, vaikka joutuikin tekemään kaksi eri reissua, jotta saatiin kaikki kokoon. Vietimme mukavan kahvihetken ja virkistyneinä ihailtuamme maisemia aloitimme kokoustamaan mainostusalueiden jakamisesta ja alueeni pieneni jälleen entisestään. Kunhan jouluesitteemme saadaan painosta, aion ahkerasti jakaa ne tähän omalle alueelleni ennen kun lähden. Kokoustimme myös suntiovuoroista ja muista joulunajan hommista. Oli mukavaa olla yhdessä.

Illalla aloin toden teolla miettimään, mihin ovat lähettämäni postikortit hävinneet. Laitoin ne kuukausi sitten postiin, eivätkä ne ole perillä vieläkään. Otin netistä selvää tästä Easy Post-firmasta ja huomasin eräästä uutisesta, jotta kyseinen yhtiö on laiton Espanjassa. Aikoja sitten poliisi on pyytänyt poistattamaan kaikki heidän postilaatikot ja lopettaa merkkien myyminen. Ei ihme että Espanjan postissa olivat ihmeissään että minulla oli heidän merkkinsä, mutta silti eivät osanneet kertoa sen enempää. Hieman suututtaa, sillä kirjoitit ison kasan kortteja ajatuksella ja piirtelin ja kortistelin niitä hienosti. Sinne meni myös isänpäiväruno ja onnittelukortteja.. Harmittaa, mutta minkäs teet kun Espanjassa kaikki ei aina ole kohdallaan. Kortit ovat siis teillä tietämättömillä ja aion mennä tässä joku päivä sanomaan pari valittua sanaa merkkien myyjälle ja korttien lähettäjälle, joka on siis sama henkilö. Sen jälkeen haen luultavasti uudet kortit ja tällä kertaa lähetän ne Espanjan Correos-postin kautta. Täytyy toivoa että ne ehtisivät perille ennen minua.

Aamulla kun olin lähdössä kaupungille, alkoi täysin kirkkaalta taivaalta sataa vettä aivan kaatamalla. Muutaman sekunin aikana pilvet ilmestyivät jostain ja sen jälkeen on tullut vettä vaakatasossa, sillä tuuli on myös aika kova. Myrskyn elkeet siis. Taidankin pysyä sisällä ja ihailla säätä täältä käsin. Onneksi kaapissa on juuri sen verran ruokaa, ettei välttämättä ole tarve lähteä mihinkään, jos sade jatkuu koko päivän.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Touhua riittää. Sain vihdoin tunnukset Facebookiin seurakunnan sivuille ja pääsen niitä nyt päivittelemään, kunhan ensin otan muutamia kuvia toiminnasta. Kiva saada sellaista hommaa.
Kävin pienillä tuliais- ja lahjaostoksilla jo etukäteen, ettei kaikki ostokset jää viimetippaan. Melko vähän tulee ylipäätään ostettua, kun ei laukkuun mahdu eikä rahat riitä. Sen verran että saa jotain pientä täysi-ikäiseksi tuleville sisaruksille ja lähiperheelle.

Kävin sattumalta myös parturissa. Kävelin siitä ohi ja olin miettinyt hiustenleikkuuta. Kysyin että miten voin varata ajan ja käskivät istumaan. Hetken päästä he jo ottivat minut vastaan ja alkoivat suoraan pesemään hiuksiani. Odotuksella pääsi siis nopeasti suoraan leikkuuseen. Pesun yhteydessä nainen kysyi että haluanko hoitoaineen. Sanoin että voihan sen tietenkin laittaa, mutta vasta jälkikäteen selvisi että sehän maksoi siis ekstraa jos sellaisen haluaa. Muutama euro lisää kymmenen euron leikkuussa ei ole paha, on se silti halpaa Suomeen verrattuna. Eivät he yhtä hyvin leikkaa, kun ihana ystäväni Tiia Suomessa, mutta ainakin sain kuivat latvat pois.

Illalla menen käymään kahvilla suntion luona, jonka jälkeen matkaan Americakseen. Siellä menen ystäväni kanssa syömään meksikolaiseen ravintolaan ja saatamme käydä muutamilla drinkeillä sen jälkeen. Saa nähdä miten ilta etenee. Tosi mukavaa nähdä tuttuja.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Tehokas päivä takana. Viikonloppuna sen lisäksi että kävin salilla, istuskelin pääasiassa kotosalla. Seurassa täällä tulee tehtyä niin paljon ja puuhailtua koko ajan että ansaitsin pyhitetyn lepopäivän. Meinasin sunnuntaina aamulla mennä kirkkoon englantilaiseen "kuolleidenmuisto"messuun, mutta nukuin sen onneni ohi. Yritin katsella tämän kuun lopusta jotain muuta tilaisuutta, jossa voisin käydä tutustumassa. Heillä vaan ei lue kellonaikoja kalenterissaan, joten en tiedä pitäisikö sinne mennä heti aamusta kyttäämään, koska alkaa ihmisiä valumaan paikalle.


Tänään päivä alkoi taas perinteisesti pienpiirillä. Ihmisiä oli mukavasti ja aika meni nopeaa. Tämän jälkeen kipaisin suoraan ostoskeskukseen kahville. Otin ensimmäistä kertaa cappucinon kokeiluksi ja ihastuin täysin. San Eugenio Cafessa se tarjoiltiin lasimukissa ja päällä oli runsaasti kermavaahtoa sekä pala vohvelia. Vaahdon takia en lisännyt sokeria lainkaan ja se oli vaan mielettömän hyvää. Hinta oli suurempi kun millään muulla kahvilla, 2,50 euroa, mutta Suomen hintoihin verrattuna se ei ole vielä paha. Kahvin jälkeen kiertelin hetken ostoskeskuksessa ja yllätyksekseni bongasin jälleen yhden ihanan mekon. Ostin sen ja aloin jo miettimään että miten ikinä saan kaikki tavarani tätä menoa mahtumaan kilomääriltään matkalaukkuuni. Varmaan täytyy varautua maksamaan ylimääräisistä kiloista kun painorajat paukkuu.

Lähdin nälissäni rantaa kohti ja menin jälleen Aberdeen Steak Houseen. Ilmeisesti ravintolan jonkinlainen omistaja tuli minua palvelemaan jutellessani erään suomalaisen kanssa ja tämä omistajamies sanoi nähneensä minut useasti ravintolassaan. Sanoin että siellä on hyvä käydä kun ruoka on maistuvaa ja palvelu erinomaista. Hän ilahtui minusta ja lupasi erikoishinnan ruoalleni. Söin kanakeiton, yrtti-tomaatti-sipulitäytteisiä bruchettoja sekä jälkiruoaksi sherry triflen, joka oli uskomattoman herkullista. Ruokajuomana otin Piña Coladan ja sain kaikista ruoistani 10% alennuksen vakituisena asiakkaana. Mukavaa palvelua. En tietenkään odota saavani sitä jatkossa, mutta oli mukava että hyödyin edes tuon verran siitä että käyn heillä usein.

Ruoan jälkeen kävelin erityisen hyvin mielin rantabulevardia ja törmäsin kiva näköiseen käsilaukkuun. Katsoin hintaa, mutten suostunut maksamaan kymmentä euroa ainoasta kappaleesta joka oli hieman rähjäinen ja varmastikaan ei erityisen laadukas. Myyjä tuli paikalle ja ilmoitti hinnan. Totesin hänelle heti etten aio maksaa kymmentä euroa ja hän kysyi paljonko maksan. Kerroin että kattoni on viisi euroa ja hän oli tyytyväinen. Teimme kaupat ja sain uuden, kivan värisen käsilaukun mukaani.

Rannalta astelin suoraan Marjatta-suntion luokse hakemaan tuoretta pullaa ja kahvia Matkailijan iltaa varten. Perhehetkessä oli muutama ihminen, muttei edelleekään perheitä tai lapsia. Lauleskelimme yhdessä odotellessamme lisää väkeä, kunnes alkoi kahvitarjoilu ja soittelin pianoa ja lauleskelin lisää vielä senkin aikana. Matkailijan illassa oli taas toistakymmentä henkilöä paikalla ja vieraanamme oli sairaalan vakuutustulkkimies. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita ja sen että eurooppalainen sairasvakuutus on melkein kuin yhtä tyhjän kanssa täällä. Kannattaa olla siis kunnon matkavakuutus kunnon vakuutusyhtiöltä. Täällä melkein kaikki sairaalat ovat yksityisiä. Sairaanhoito on kuitenkin erittäin laadukasta ja tulkkipalvelut ihmisten  kokemuksesta toimii todella hyvin. Heistä on siis suuri apu ja hyöty ihmisten parissa. Tämä kyseinen mies on asunut Teneriffalla viitisen vuotta ja on viihtynyt täällä ja työssään hyvin. Hän kertoi että paljon on suomalaisia, joille sattuu onnettomuuksia ja sairaskohtauksia täällä. Etenkin sesonkiaikaan on ruuhkaa. Heitä on toistakymmentä tulkkia yhteensä, joista lähes puolet on skandinaaveja. Hän itse käyttää myös useampaa kieltä työssään ja espanjankielen taito tulee olla todella sujuvaa tuossa työssä.

Illalla tulin kotiin kaupan kautta. Keskiviikkona täällä saattaa kuulemma olla yleislakko, jolloin on taas kaupat kiinni ja bussien kulkemisestakaan ei tiedetä. Ostin nälissäni itselleni kunnon iltapalaa ja kotona laitoin ananas-mantelijuustoa, hedelmiä, serrano-kinkkua, tuoretta leipää ja aliolia tarjolle. Popsin niitä tolkuttomaan ähkyyn asti ja kieltämättä jäin hieman viiniä kaipaamaan. Sellaista pulloa vaan on turha ostaa yksin kun en kuitenkaan saisi juotua siitä kuin murto-osan. Ostin siis ananasmehua, joka sekin maistui liian makealta ruoan kanssa ja osa meni roskiin. Maha on kuin jalkapallo, mutta hyvää oli ja päivä on ollut toimiva. Huomanna taas perhehetki Isabel-hotellissa ja illalla saatan nähdä ystävääni Las Americaksessa, tai vaihtoehtoisesti menen vierailemaan papin ja vaimonsa kanssa suntion luokse. Sovimme alustavasti Erkin kanssa että saisin pitää ensi viikon Matkailijan illassa jonkinlaisen pienimuotoisen hartauksen. Minulla on aihekin valmiina.

Ainiin, ja kotimatkalla löysin portailtani jättikokoisen kuolleen torakan. Ne on aika hauskoja kuolleena, mutta elävänä todella pelottavia otuksia. Yritin eilen lähettää isälleni isänpäiväntoivotus kyltillä varustetun kuvan, mutten saanut sitä käännettyä, joten teksti oli väärinpäin. Ajatus oli tärkein ja korttikin on postissa, kunhan se vaan joskus löytää Suomeen perille. Saa nähdä minkä Timbuktun kautta ne kiertävät kun ovat nyt jo yli viikon olleet matkalla.

lauantai 10. marraskuuta 2012

The day on the beach:

El Molino Blanco eli valkoinen mylly
 Aberdeen breakfast
 Jamie and I
 Puerto Colón

 
 Ballee
 S & J
 
 Täytetyt juustopaprikat ja mustekala
 Colón beach
 Smoothie (Huomatkaa silmien ja pillien yhteensointuvuus)