Yoga for your mind. Keskiviikkoaamuna minulla oli ensimmäinen yoga-tuntini koskaan. Sinne ei tullut ketään muita, joten sain aivan henkilökohtaisen tunnin. Oli todella mukavaa ja opettaja oli suloinen. Hän kyseli paljon minusta ja elämästäni täällä. Ihmettelin kun tunti tuntui kovin pitkältä ja kun lopetimme, huomasin että olihan se kestänyt reilut puolitoista tuntia. Mukava oli taas päästä kokeilemaan uutta. Tunnin  jälkeen oli hyvä olo ja ajattelin mennä kokeilemaan frappelattea, josta olin saanut hyvän vinkin Atelta Puertosta. Kahvilassa tarjoilija sanoi ettei täällä etelässä tehdä niitä oikeastaan ollenkaa, mutta lupasi kokeilla omaa reseptiään. Lisäsimme jälkikäteen vielä hieman maitoa ja oli todella hyvää. Frappelatte on siis eräänlaista kylmää kahvia. Ja sehän tunnetusti kaunistaa.

Torstaina oli tarkoitus mennä zumbatunnille, mutta olin aamulla niin jumissa ja väsynyt, että jätin väliin. Kengät myös viimeksi hiersivät siellä niin että tuli rakkoja jalkaan, sillä lenkkarit eivät sovellu täysin tanssimiseen. Torstaina päivällä etelän turistipappi Erkki soitti minulle ja pyysi menemään kirkolle jo neljäksi auttelemaan suntio Marjattaa. Menin tuolloin kirkolle ja laitoimme paikat kuntoon messua varten. Viideltä saapui pappi vaimoineen, sekä myös Puerton pappi ja kanttori. Oli kiva tavata heidät kaikki ja olivat todella mukavia ihmisiä. Messuun tuli muutama pariskunta, mutta varmasti tulevina viikkoina alkaa väkeä virtaamaan enemmän kun turistikausi on vasta aluillaan ja Suomen syyslomaviikotkin alkavat juuri. Messun jälkeen olin todella nälissäni, ja jotta en pyörtyisi kotimatkalle, kävin Southern Fried Chickenissä, josta ruoan saa nopeasti. Otin kanasalaatin, joka erikoista kyllä, mutta sisälsi myös ranskalaiset. Söin sen kovaa vauhtia nälkääni ja oli melko tulista. Onneksi ostin mysö kylmää vettä. Herkullinen pikaruoka-ateria. Kaupan kautta menin kotiin iltaa viettämään.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Puertossa järjestettävää seurakuntaneuvoston kokousta papin autolla. He tulivat ystävällisesti hakemaan minut kotini edestä. Tiesivät hyvin paikan, sillä ovat itse asuneet täällä viime kaudella. Matka taittui mukavasti ja pian olimme perillä seurakuntakodilla. Siellä tapasin neuvoston jäsenet ja puheenjohtajan. Yllätyin jopa hieman, miten mukavia ihmisiä kaikki olivat. Ottivat meidän Aten kanssa hyvin vastaan ja saimme kokouksessa myös esitellä itsemme. Meille tarjoiltiin herkullista riisipuuroa, kiisseliä ja jälkiruokakahvit. Maistoin ensimmäistä kertaa gluteenitonta piirakkaa, ja oli uskomattoman hyvää. Oli myös aika huvittavaa että me suomalaisten kesken söimme perinteistä riisipuuroa, kun samaan aikaan perjantaina oli Espanjan kansallispäivä. Monet kaupat olivat täysin kiinni ja väkeä oli paljon liikkeellä. Ilmeisesti kaupat ovat jostain syystä kiinni myös maanantaina, joten täytyy lauantaina hakea varastot täyteen, kun sunnuntaina jo Jari saapuu tänne, että ruokaa riittää. Ehdimme Aten kanssa käydä juomassa herkulliset frappelattet kahdestaan ennen kun jatkoimme matkaa takaisin kotia kohti. Saavuimme Adejeen sopivasti auringonlaskuksi.

Kotona olin aika väsynyt ja tarkoitus oli mennä pian nukkumaan. Sain kuitenkin paikalliselta ystävältäni Analta viestiä että haluaisi minun menevän käymään hänen asunnollaan. Hän asuu kaksi kerrosta alapuolellani samassa paikassa. Hänellä oli torstaina syntymäpäivä joten nappasin suklaata mukaan ja lähdin hänen luokseen. Pienestä väsymyksestä huolimatta halusin tarttua mahdollisuuteen kerrankin saada sosiaalista elämää perjantai-illalle. Hänellä oli hyvin kotoisa asunto. Hän ihmetteli miten minulla ei ole pyykinpesukonetta ja lupasi että voin käyttää hänen konettaan, sillä respassa itsepalvelupesu on järjettömän kallista. Istuimme hänen luonaan hetken ja sinne tuli myös hänen ystävänsä. Tytöt päättivät että lähdetään baariin, joten kävin vaihtamassa kotona vaatetta. Lähipaikka oli kiinni joten otimme auton ja ajoimme Costa Adejen keskustaan, jossa en ole vielä aikaisemmin käynyt. Sieltä löytyi heidän lempipaikkansa, iso tanssibaari, jonka ovella kauhistuksissani tajusin että olin jättänyt kaikki henkilöpaperit kotiin, sillä en halunnut turvallisuussyistä ottaa lompakkoa mukaan. Eivät ovimiehet sitten papereita edes kyselleet ja päästiin huoletta sisään. Join vain yhden mojiton illan aikana, sillä raha oli aika tiukilla. Tanssimisesta nautin sitten senkin edestä. Tanssimme täysillä tuntikausia ja aamuyöstä lähdimme takaisin kotiin. Meillä oli todella hauskaa ja juuri tällaista viihdettä olen kaivannutkin tänne.

Ensi viikko tulee varmasti olemaan erilainen, kun saan Jarin tänne viettämään aikaa kanssani, ja nyt kun harjoittelukin on alkanut. Heti maanantaina tulee olemaan kiireinen päivä seurakunnan toiminnassa. Silloin saan myös enemmän ohjeistusta siihen, mihin kaikkialle alan jakamaan esitteitä seurakunnan toiminnasta. Ilmeisesti niitä pääasiassa jaetaan suoraan matkanjärjestäjien hotelleihin, mutta yhtälailla tietenkin vastaantuleville suomalaisille, jotta sana kiertäisi. Ja sitä hommaahan riittää, sillä turistit vaihtuvat melkein viikottain. Tänään on ensimmäinen pilvisempi päivä taas pitkään aikaan. Toisaalta se ei haittaa yhtään, sillä edelleenkään lämpö ei katoa mihinkään.

Kuvia Pueblo Canario -kirkolta: