Tapahtumarikas päivä pitkästä aikaa. Olin eilen ensimmäisellä tanssitunnillani täällä ja nautin suunnattomasti. Olen muutenkin kaivannut paljon tanssimista. Ryhmä oli pieni, joka on mukavaa, mutta tanssikoulu ei ole muutenkaan suuri, joten luulen että kaikki ryhmäkoot ovat kohtuullisia. Tunnilla oli toinenkin ensikertalainen, hollantilainen Alma, joka oli todella pienikokoinen ja herttainen. Autoin häntä monien liikkeiden kanssa, sillä hänellä ei tainnut olla minkäänlaista liikuntataustaa. Kiva päästä harrastamaan, ja etenkin naisten kanssa, sillä joka paikassa pyörii vain miehiä ja eläkeläisturisteja. Illalla olin aivan mustelmilla, mutta se oli sen arvoista.

Aamulla herätessäni oli paikat aika kipeät, mutta siitä huolimatta raahauduin aamupalan jälkeen kuntosalille. Ajattelin ottaa kevyemmin ja tein vain pieniä asioita kaikessa rauhassa. Kotona söin pienen välipalan ja päätin lähteä Playa de las Americakseen ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Bussipysäkille päästyäni bussi tuli samantien. Numerolla 467 matkasin johonkin päin Americasta ja matka maksoi vaivaiset 1,15 euroa. Edullista lystiä. Hetken Americaksessa harhailtuani löysin Tourist Information-pisteen, josta sain kartan ja hahmotin sijaintini huomattavasti paremmin. Vihdoin päädyin pääkadulle, jota kiertelin ja kaartelin edestakaisin ja ensi kertaa löysin myös monta maanalaista ostoskeskusta. Olimme siis vuosi sitten Jarin kanssa Los Cristianoksessa, ja silloin tuli kierreltyä myös Americaksen keskustaa, sillä ne ovat aika vieri vieressä. Illan tullen päädyin rantaväylälle, jossa ihailin pilvien taakse harmaantuvaa aurinkoa. Kävin syömässä herkullisen kanasalaatin jalkopalloravintolassa. Tutustuin sen edustalla myös walesilaiseen mieheen ja juttelimme pitkään maasta ja kulttuurista. Oli todella kiva tavata joku muu kuin espanjalainen tai afrikkalainen mies, sillä hän ei ollut yhtään niin tunkeileva eikä todellakaan yrittänyt mitään. Otin hänen nimensä ylös, jos joskus kaipaan juttuseuraa. Nautin myös pehmeän drinkin Piña Coladan ruoan kanssa ja ateria oli täydellinen. Tämän jälkeen ajattelin lähteä hiljalleen kävelemään takaisinpäin, sillä minulla ei ollut pienintäkään tietoa siitä missä bussipysäkki olisi. Ohimennen kysyin eräältä ystävälliseltä sisäänheittäjältä pysäkkitietoja, ja sain oikein hyvät ohjeet joiden avulla löysin suoraan pysäkille. Ja jälleen bussi tuli samantien ja pian olin jo kotona. Nautin käydä ulkona ja tutustua ihmisiin. Toisinaan se on vaikeaa, sillä koko ajan on oltava varovainen ja epäluuloinen ihmisten suhteen.

Huomanna jatkuu tanssitunnit ja muuten ajattelin pitää kotipäivän ja jos hyvin käy ja aurinko paistaa, aion makoilla altaalla kaikessa rauhassa. Tänään se ei olisi ollut edes mahdollista, sillä pilvet peittivät auringon täysin. Sadetta tänne lupailtiin, mutta sellaista ei tullut. Myönnän etten yhtään pisaraa kaipaakaan, ainakaan toistaiseksi. Ja huomaan että pikkuhiljaa ilma alkaa viiletä, varsinkin iltaisin on jo kylmempi kuin syyskuun puolella. Ehkä niille lukuisille pitkähihaisilleni tulee vielä käyttöä, toivottavasti.