Vauhtia ja tutkimista. Sellainen päivä ollut tänään. Pääsin pitkästä aikaa ajoissa nukkumaan illalla, joten sain pitkät ja sikeät yöunet. Näin hauskoja unia ja aamulla heräsin hyvissä ajoin tanssituntia varten. Nautin kaikessa rauhassa aamupalan ja tein ristikoita. Tanssitunnin jälkeen kävin kotona vaihtamassa bikinit päälle ja altaalle. Parin tunnin auringonoton jälkeen tulin haukkaamaan välipalaa ja lähdin salille. Sain hyviä neuvoja erilaisiin liikkeisiin ja Marcelo innostui jälleen teettämään kunnon kuntotreenin. Ei haitannut, olin juuri sellaisen tarpeessa. Tuli hyvä mieli kun hän ihmetteli miten olen aina niin iloinen ja hymyileväinen. Kerroin että ei ole syytä olla hymyilemättä. Salin jälkeen otin kotona kylmän suihkun ja päätin palkita ahkeran liikkumisen menemällä rantaan syömään tomaattikeittoa ja valkosipulileipää. Nam se on hyvää. Pyysin tavallisen colan juomaksi, mutta sain valtavankokoisen lasillisen. Hörpin sitä sitten menemään, ajattelin että välilläkös sitä limpparia juodaan sit enemmän kun muuten tulee aika harvakseltaan juotua. En ole koskaan ollut erityinen limpparin juoja.

Tänään iltapäivällä huomasin ongelman internet-yhteydessä. Kävin respassa kyselemässä mikä siinä mättää, mutta olivat aivan yhtä pihalla, eivätkä osanneet sanoa. Heidän pyynnöstään vein koko läppärin näytille, jotta pytyin näyttämään, mitä tietokone sanoo, kun yritän kirjautua nettiin. He lupasivat selvittää asiaan sen aikaa kun olin salilla. Tullessani kysyin, onko löytynyt ratkaisua ja he kertoivat ongelman olleen sähköissä. Jonkinlaisen katkoksen vuoki koko WiFi-asema oli pois päältä, mutta he olivat saanneet sen korjattua. Taas internet toimii, hyvä niin. Tulee aina todella orpo olo jos tietää netin olevan pois käytöstä, kun se on tärkein yhteyteni muuhun maailmaan, kotiin ja perheeseen.

Naureskelin eilen kaupan kassalla ihmeelliselle kassakulttuurille täällä. Kassatädit höpöttävät keskenään koko ajan kuin viimeistä päivää ja asiakas tuntuu olevan täysin toissijainen seikka. Tavaroita ladataan kassahihnalla täysin omaan tahtiin ja toisinaan yhtä tuotetta saatetaan pitää kädessä pitkän aikaa, kun keskustelu toisen kanssa on kesken. Totesin ettei minulla ole kiire mihinkään ja aloin itsekseni naureskella asialle. Minun ja minua edeltävän henkilön välissä kassatäti lähti seikkailemaan johonkin. Tullessaan takaisin, keskustelu viereisen kanssa jatkui, aivan kuin minä en edes olisi koko kassalla. Huvittavaa.

Toinen paikka, jossa joutuu aina olemaan ajan kanssa, on ravintola. Eihän sitä kiireellä kuulu syödäkään, mutta täällä tapana on oikein kunnolla istuskella ja oleilla. Ymmärrän että se on yksi tapa näyttää ohikulkijoille, että ravintola on täynnä ja suosittu, jotta saataisiin lisää asiakkaita. Toisaalta odotellaan myös että ruoka sulaa, jotta voidaan tilata lisää, kenties jälkiruokaa tai drinkkejä. Toisinaan vaikka on yksin ravintolassa ja täysin valmis lähtemään, tarjoilijat kulkevat vain ohi ja vilkaisevat ainoastaan sillä silmällä, josko haluaisin tilata jotain lisää. Paikallisille tämä on varmasti tuttua, sillä he nimenomaan haluavat viettää ravintolassa tuntikausia ja tilailla vähän väliä uuden ruokalajin ja lopuksi vielä nautiskella drinkeistä ja seurasta pitkän aikaa. Tulee vallan rento olo itsellekin toisinaan kun katselee heitä.

Yksi inhottava ongelma täällä on. Pääasiassa kadut ovat siistejä ja paljon täällä huolehditaan ylipäätään maiseman ylläpitämisestä. Usein kuitenkin kohtaa aivan keskellä jalkakäytävää koirien jätöksiä. Suurin osa tien reunoista on niin järkyttävää pusikkoa, etten ymmärrä miksi ne kakat eivät ole siellä. Voi ne vaikka potkia jälkikäteenkin sinne, mutta jättää nyt ne keskelle kulkuväylää, että varmasti joku joka ei satu juuri oikealla hetkellä katselemaan jalkoihinsa, saa kivan yllätyksen kengänpohjaan, tai pahimmassa tapauksessa sandaalien väliin ja suoraan jalkoihin. Tällaista täälä tällä kertaa.

Tässä vielä kaunis Gomeran muotoinen iltahohto: