Kaunis torstai. Aamulla nukuimme pitkään, osittain siitä syystä että ilta hieman venähti herkuttelun ja tietokoneen parissa. Päivän oleilimme kotosalla ja varasimme huomiselle matkat Loro Parqueen. Sieltä siis pian kuvia tulossa. Iltapäivällä suuntasimme kahvilan kautta Hotel Jardin Tropicaliin, joka on melkein alueen upein hotellikompleksi meren rannalla. Hotellissa vietimme häitä, joiden harjoituksissa olimme tiistaina kirkolla. Hääpari oli kaunis ja tilaisuus pienimuotoinen ja idyllinen. Paikalla olivat hääparin lisäksi vain kirkon omaa väkeä. Toimin häissä valokuvaajana ja Jari pääsi videoimaan vihkitilaisuuden heidän omalla kamerallaan. Tilaisuuden jälkeen meille tarjoiltiin täyteläiset hedelmädrinkit. Muu väki lähti kirkolle messua valmistelemaan kun me jäimme vielä hääkuvia ottamaan. Luovutamme kuvat pariskunnalle sunnuntaina kun käymme yhdessä syömässä.

Messuun oli kerääntynyt tänään ensimmäistä ketaa väkeä oikein kunnolla. Viime kertaan nähden määrä oli varmaan ainakin nelinkertaistunut. Mukavaa että ihmisiä oli löytänyt paikalle. Ensi maanantaina kokoustamme ja jaamme hieman markkinointialueita innokkaiden seurakuntalaisten kanssa. Kun jokaisella on suurin piirtein oma alue, on mainostaminen huomattavasti helpompaa. Tiistaina saimme muutaman esitteen jaettua jälleen Isabel-hotellissa, jossa olimme pitämässä perhehetkeä suomalaisille. Yksi innokas poika oli paikalla koko ajan. Sen lisäksi muutama lapsi kävi ovella kurkkaamassa. Vähänlaista siis vielä, mutta eiköhän sinnekin saada lisää porukkaa, kunhan vaan sana kiertää hotellissa ja ulkopuolella. Tiistaina kävimme iltapäivällä syömässä kalliissa rantaravintolassa lounasburgerit. Pihvi oli ainakin sen kokoinen että nälkä lähti.

Keskiviikkona otettiin aurinkoa oikein urakalla. Aamusta asti makailtiin altaalla ja nautittiin lämmöstä. Kerrankin sattui täysin pilvetön päivä. Iltapäivästä lähdimme kuntosalille, jonka jälkeen kello olikin jo niin paljon että jäi kauppareissu tekemättä ja lähdimme sen sijaan ravintolaan syömään. Kokeilimme päätien varressa olevaa kolmen ruokalajin menuta ja bolognese-kanaa. Täytyy sanoa että mielenkiintoinen yhdistelmä kuorruttaa kanafilee jauheliha-bolognesekastikkeella. Hyvää se silti oli. Jari söi merianturaa ja sekin oli oikein maukasta. Jälkiruoaksi otimme creme caramelia, joka ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta tulipahan kokeiltua.

Huomenna siis aikainen herätys ja bussi kohti Puerton kuuluisaa Loro Parquea. Lauantaina meillä onkin yllätysilta. Ostin Jarille etukäteen syntymäpäivälahjaksi keskiaikaisen Medieval Night-esityksen. Paikanpäällä saadaan pöytäkunnittain ruokaa ja juomaa niin paljon kuin haluaa ja samalla kannustetaan omaa ritarijoukkuetta taistossa toisiaan vastaan. Kaviot kopisee ja "veri lentää" siis. Historiaintoilijalleni uskon tuon uppoavan täysin ja myönnän itsekin odottavani sitä. Ruoka syödään käsin keskiaikaiseen tyyliin, joten ostimme valmiiksi kosteuspyyhkeitä puhdistusta varten. Täytynee lyhentää myös kynsiä ennen sitä, muuten voi olla hankalaa. Illan päätteeksi hintaan kuuluu vielä Flamenco-esitys.

Kylmää ja kuumaa, vuorotellen. Aamulla herätessä oli melko viileä. Lähdettiin ulos aamupalalle ja pitkähihaisen joutui ottamaan mukaan. Kadulla sijaitseva Hemingways tarjoili oikein maittavan English breakfastin ja tilasimme lisäksi myös kahvin ja teen lämmikkeeksi. Päätin vihdoin kokeilla erilaista espanjalaista kahvia, Cafe cortado (Coffee lecce lecce), ja tykästyin kovasti. Ensi kerralla vain jätän sokerin lisäämättä, sillä tuli melko makeaa kun tottumuksesta laitoin vähän sokeria jo ennen maistamista. Iltapäivällä kun pilvet väistyivät ja aurinko alkoi lämmittää, niin olikin taas jo melko kuuma. Vaihtelevaa säätä siis, mutta peruslämpötila on aika hyvä. Syksy alkaa kuitenkin saapua tännekin. Toppatakkia ei silti tarvitse, toisin kun Suomessa. Kuulumisien perusteella siellä on jo pieni pakkanen paikka paikoin.

Pienpiirissä oli aamulla jälleen aika vähän ihmisiä. Työntekijöiden lisäksi oli yksi mies paikalla. Iltapäivällä makoiltiin kotosalla ja neljältä mentiin jälleen hakemaan tuoretta pullaa ja kahvitarpeita Marjatta-suntion kotoa. Hän tarjosi taas maistiaspullat ja mehua luonaan, joka oli todella mukavaa. Ennen perhehetkeä kirkossa oli vihkiharjoitukset torstain tulevia häitä varten ja pariskunta osallistui illan aikana myös perhehetkeemme. Matkailijan illan vietimme jälleen omalla porukalla kahvitarjoilusta nauttien. Illan puuhien yhteydessä sain esittää työntekijöille myös oman ideani perhehetkeä varten.

Illalla menimme Jarin kanssa syömään hinta-laadultaan aina niin loistavaan Aberdeen Steak Houseen meren rannalle, jossa saimme nauttia erityisen kauniista auringonlaskusta aterian ohella. Suosittelen ravintolaa kaikille matkailijoille! Ruoka on laadukasta ja pienillä asioilla he saavat monet yksityiskohdat toimimaan ruokailijan eduksi. Nautimme samantien 3 ruokalajin illalliset, jotka ovat Kanarialla hyvin edullisia illallispaketteja. Alkupalaksi söimme caesar-kanasalaatin ja kinkku-juustorullia ja pääruoat olivat pippurinen naudanfilee ja cajun kana. Jälkiruokana koristelivat tiramisu ja suklaiset crepit. Juomaksi testasimme Champange-sangriaa, joka oli varmasti meidän makuumme parempaa kuin aito punaviini-sangria, joka on täällä melko voimakasta. Laskun yhteydessä saimme vielä pienet jälkiruokashotit, jotka kruunasivat menun. Ateria oli toimiva ja lähtiessämme saimme kirjaimellisesti lyllertää kotiin täysine vatsoinemme.

Sunnuntai vierähti aikalailla kotona ja altaalla makoillessa. Illalla kävimme pienen hampurilaisaterian syömässä puoliksi kadulla olevassa ravintolassa. Kyseinen paikka on ollut auki vasta muutaman päivän sinä aikana kun olen täällä ollut ja se on aina melko tyhjä. En tiedä yhtään, kuinka nuo ravintolat tuossa kadunvarressa menestyvät, sillä koskaan niissä ei ole minkäänlaista ruuhkaa.

Suunniltemissa olisi Jarin vierailun aikana käydä mahdollisesti sukellusvenesafarilla tai delfiinilaivalla sekä Loro Parquessa ja mahdollisesti myös paljon puhutussa Mascan laaksossa. Elämyksiä tiedossa siis.. Saa nähdä vaan mihin rahat ja aika riittää.

Blogia pitkästä aikaa. Viikko on vierähtänyt hujauksessa. Jari saapui sunnuntaina iltapäivällä Reina Sofian kentälle, jossa olin häntä iloisena vastassa. Sunnuntai ilta meni kotona ruokaa tehdessä ja yhteistä aikaa viettäessä. Jari kävi myös lenkillä lähiympäristössä. Retki hieman venähti, sillä reitti kotiin ei ollut löytynyt ihan niin nopeasti kun oli tarkoitus.

Maanantai alkoi ahkerasti seurakuntatöiden merkeissä. Aamulla menimme Jarin kanssa rantaan Aberdeen Steak House-nimiseen ravintolaan aamiaiselle. Hinta-laatusuhde oli loistava, sillä aamiainen tuoremehun kanssa ei maksanut kuin 2,99 euroa ja lautasella oli vaikka mitä. Aamupäivällä kirkolla oli pienpiiri, johon ei kuitenkaan osallistunut kuin kirkon oma väki, sillä matkalaisia on näillä seuduilla vasta hyvin vähän. Iltapäivällä oli jokunen tunti vapaata ja neljäksi lähdimme Jarin kanssa kirkon viereisestä hotellista hakemaan suntion luota hänen leipomaansa tuoretta pullaa ja kahvia matkailijan iltaa varten. Ennen matkailijan iltaa oli perhehetki, joka muotoutui enemmänkin nukketeatteriharjoitukseksi, sillä paikalle ei sinnekään saapunut kuin työntekijät. Matkailijan illan vietimme heti perään myös keskenämme ja nautimme kaikessa rauhassa kahvitarjoilusta ja maukkaista korvapuusteista. Maanantaina illalla menimme kokeilemaan iltalialaista ravintolaa päätien varrella ja pidimme siitä. Tarjoilija oli huumorintajuinen ja palvelu hyvää. Ruoka oli ihan menevää ja jälkiruoat syötäviä, vaikkeivat erityisesti hivelleen makunystyröitä. Ruoka oli hinnaltaan keskiluokkaa, joten oletettavasti taso oli sen mukainen. Täällä halvalla saa kohtalaista, keskihinnalla hyvää ja kalliilla erinomaista, kuten kuuluukin.

Tiistaina oli mukava päivä. Aamulla kävimme yhdessä Jarin kanssa kuntosalilla ja ensimmäistä kertaa kaupassa, sillä kaupat olivat maanantaina kiinni jonkinlaisen pyhäpäivän vuoksi. Kuntosalin jälkeen makoilimme hetken hotellin altaalla, mutta pian jo aurinko menikin pilveen, eikä ruskettumisesta tullut mitään. Illalla seurakunnan pappi tuli hakemaan meidät hotellin respasta autolla, sillä olimme sopineet menevämme heille kylään. Otin pyykkiä mukaan, jota he ystävällisesti antoivat minun pestä kotonaan. Itselläni kun ei ole minkäänlaista pesukonetta. He asuvat hieman korkeammalla vuoren rinteellä, josta oli upeat maisemat merelle. Rakennus on melko uusi ja huoneisto laadukas. Saimme maukasta jauhelihakeittoa ja tuoretta leipää sekä erilaisia jälkiruokia kahvin ja teen kera. Oli siis melkoiset tarjoilut järjestetty. Vietimme mukavan illan yhdessä ja myöhemmin he lähtivät yhdessä heittämään meitä takaisin kotiin. Voi olla ettei heidän luotaan aivan jalan kuljeta mihinkään suuntaan.

Ilta meni aika surkeissa merkeissä, sillä toinen rakkaista koiristani matkasi unten maille. Tämä on ollut oletettavissa jo jonkun aikaa, joten osasin hyvästellä sen ennen lähtöäni. On se silti rankkaa olla kaukana maailmalla, kun perhe tarvitsisi tukea kotona. On Jari onneksi täällä kanssani ja se on huomattavasti helpottanut suremista. Ikävä kotiin on kova, mutta onhan tässä jo kolmasosa matkasta takanapäin.

Keskiviikkona herättiin aikaisin ja päätettiin lähteä edulliselle saarikierrokselle. Matka oli Suomiretket-nimisen yrityksen järjestämä ja kattoi bussimatkan aina saaren länsipuolta ja vuoristoa pitkin pohjoiseen Puerto de la Cruziin ja sieltä kautta Santa Cruzin ohi takaisin Playa de las Americakseen. Kuten jo tiedossa oli, edulliset matkat ovat niin kutsuttuja villaretkiä, jotka alkavat villaesittelyllä erilaisten saksalaisten villatuoteyritysten järjestämänä. Villaesittelyn yhteydessä tarjotaan hintaan kuuluva pienehkö aamiainen tai lounas ja juotavaa. Villatuoteyritykset sponsoroivat retkenjärjestäjien toimintaa. Esittelyn jälkeen alkoi varsinainen matka ja täytyy sanoa, etten ihmettele miksi ihmiset eivät kierrä saaren länsipuolta pitkin pohjoiseen. Tie oli pitkä, mutkikas sekä melko huonokuntoinen.
Nousimme aluksi korkealle vuoristoon, jossa pääsimme vierailemaan näköalakahvilaan kuuluisan Garachico-nimisen kaupungin yläpuolelle. Kaupunki hautautui vuonna 1909 viimeisimmän Teiden purkauksen johdosta laavan alle lähes kokonaan, jonka jälkeen se rakennettiin laavamassan päälle uudestaan. Heillä oli tarjolla kahvilan omaa erikoisherkkua, tuoretta munkkia, jonka välissä on banaanicreme-täyte. Ah ja nam, siitä sain uuden lempiherkun itselleni. Seuraava pysähdyspaikka olikin jo Puerto de la Crus, jossa meillä oli ruokailun mittainen tauko ja jokainen sai lähteä vapaasti kiertelemään. Itse kun aluetta hieman tunsin, suunnistin heti Puerton keskustaan. Törmäsimme aivan sattumalta Atteen siellä kulkiessamme. Se oli mukavaa. Matka jatkui pysähdyksellä viiniravintolaan ja haukkasimme ravintolan omia voileipiä välipalaksi. Lopuksi väsyneenä, mutta tyytyväisenä torkuimme pitkin kotimatkaa.

Torstaina aamulla nukuimme pitkään, jonka jälkeen suuntasimme kuntosalille. Salin jälkeen tarkoitus oli kaikessa rauhassa ottaa aurinkoa, mutta aurinko se halusi mennä piiloon, joten hengailimme pitkään asunnolla. Lähdin viideksi kirkolle messua järjestämään. Vieläkään ei ollut montaa ihmistä paikalla. Täytyisi saada sanaa kiertämään ja mainoksia eteenpäin, jotta ihmiset osaisivat tulla oikeaan paikkaan. Kotiin palatessani oli jo ruoka valmiina odottamassa. Illalla sateli hieman, mutta auringonlaskun aikaan taivas oli jo punainen ja kirkas.

Perjantaina otimme koko aamupäivän aurinkoa. Jälleen pilvet tulivat tielle keskipäivän jälkeen ja nautimme allasbaarissa lounasta. Lähdimme keskustaan pyörimään liikkeisiin ja kävimme kotimatkalla kaupassa. Illalla netti ei toiminut, joten vietin yksin rauhallista iltaa punertavaa taivasta ihaillen. Jari oli kuntosalilla miesten kanssa treenaamassa.

Tänään on ollut tutustumispäivä. Aamulla lähdimme Helanderien matkassa San Eugenion viereiseen Playa de Fañabeen, Isabel-hotelliin katselemaan tiloja tiistaina pidettävää nukketeatteriesitystä varten. Tämän jälkeen jäimme Jarin kanssa kiertelemään Fañaben toria ja ostoskeskuksia. Aikamme kierreltyämme päädyimme suomalaiseen kahvilaan, jossa juttelimme pitkään suomalaisen miehen kanssa lomailusta. Kävelimme rantaviivaa pitkin Puerto Colonin satamaan, josta nousimme ylös San Eugenio Altoon eli kotiin Malibu Parkiin. Mukava päivä takana, vaikka jalat ovat aivan tohjona pitkästä kävelystä.

Kaikenlaisia valokuvia:

Paikallista queso-jälkiruokaa kera hunajan ja mantelikrokantin

Villatuoteyritys

 

Garachico kaupunki

 Ilmeestä papukaijamerkki

 Vihanneskauppa Puertossa

Pärskeet

 Juuri nautittu Smöoy-jääjogurttia

 Kotoinen auringonlasku

 Herkullisen epäterveellinen perunapyörre Fañaben torilla

 Lounasta

 Playa de Fañabe

 Optinen harha

Yoga for your mind. Keskiviikkoaamuna minulla oli ensimmäinen yoga-tuntini koskaan. Sinne ei tullut ketään muita, joten sain aivan henkilökohtaisen tunnin. Oli todella mukavaa ja opettaja oli suloinen. Hän kyseli paljon minusta ja elämästäni täällä. Ihmettelin kun tunti tuntui kovin pitkältä ja kun lopetimme, huomasin että olihan se kestänyt reilut puolitoista tuntia. Mukava oli taas päästä kokeilemaan uutta. Tunnin  jälkeen oli hyvä olo ja ajattelin mennä kokeilemaan frappelattea, josta olin saanut hyvän vinkin Atelta Puertosta. Kahvilassa tarjoilija sanoi ettei täällä etelässä tehdä niitä oikeastaan ollenkaa, mutta lupasi kokeilla omaa reseptiään. Lisäsimme jälkikäteen vielä hieman maitoa ja oli todella hyvää. Frappelatte on siis eräänlaista kylmää kahvia. Ja sehän tunnetusti kaunistaa.

Torstaina oli tarkoitus mennä zumbatunnille, mutta olin aamulla niin jumissa ja väsynyt, että jätin väliin. Kengät myös viimeksi hiersivät siellä niin että tuli rakkoja jalkaan, sillä lenkkarit eivät sovellu täysin tanssimiseen. Torstaina päivällä etelän turistipappi Erkki soitti minulle ja pyysi menemään kirkolle jo neljäksi auttelemaan suntio Marjattaa. Menin tuolloin kirkolle ja laitoimme paikat kuntoon messua varten. Viideltä saapui pappi vaimoineen, sekä myös Puerton pappi ja kanttori. Oli kiva tavata heidät kaikki ja olivat todella mukavia ihmisiä. Messuun tuli muutama pariskunta, mutta varmasti tulevina viikkoina alkaa väkeä virtaamaan enemmän kun turistikausi on vasta aluillaan ja Suomen syyslomaviikotkin alkavat juuri. Messun jälkeen olin todella nälissäni, ja jotta en pyörtyisi kotimatkalle, kävin Southern Fried Chickenissä, josta ruoan saa nopeasti. Otin kanasalaatin, joka erikoista kyllä, mutta sisälsi myös ranskalaiset. Söin sen kovaa vauhtia nälkääni ja oli melko tulista. Onneksi ostin mysö kylmää vettä. Herkullinen pikaruoka-ateria. Kaupan kautta menin kotiin iltaa viettämään.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Puertossa järjestettävää seurakuntaneuvoston kokousta papin autolla. He tulivat ystävällisesti hakemaan minut kotini edestä. Tiesivät hyvin paikan, sillä ovat itse asuneet täällä viime kaudella. Matka taittui mukavasti ja pian olimme perillä seurakuntakodilla. Siellä tapasin neuvoston jäsenet ja puheenjohtajan. Yllätyin jopa hieman, miten mukavia ihmisiä kaikki olivat. Ottivat meidän Aten kanssa hyvin vastaan ja saimme kokouksessa myös esitellä itsemme. Meille tarjoiltiin herkullista riisipuuroa, kiisseliä ja jälkiruokakahvit. Maistoin ensimmäistä kertaa gluteenitonta piirakkaa, ja oli uskomattoman hyvää. Oli myös aika huvittavaa että me suomalaisten kesken söimme perinteistä riisipuuroa, kun samaan aikaan perjantaina oli Espanjan kansallispäivä. Monet kaupat olivat täysin kiinni ja väkeä oli paljon liikkeellä. Ilmeisesti kaupat ovat jostain syystä kiinni myös maanantaina, joten täytyy lauantaina hakea varastot täyteen, kun sunnuntaina jo Jari saapuu tänne, että ruokaa riittää. Ehdimme Aten kanssa käydä juomassa herkulliset frappelattet kahdestaan ennen kun jatkoimme matkaa takaisin kotia kohti. Saavuimme Adejeen sopivasti auringonlaskuksi.

Kotona olin aika väsynyt ja tarkoitus oli mennä pian nukkumaan. Sain kuitenkin paikalliselta ystävältäni Analta viestiä että haluaisi minun menevän käymään hänen asunnollaan. Hän asuu kaksi kerrosta alapuolellani samassa paikassa. Hänellä oli torstaina syntymäpäivä joten nappasin suklaata mukaan ja lähdin hänen luokseen. Pienestä väsymyksestä huolimatta halusin tarttua mahdollisuuteen kerrankin saada sosiaalista elämää perjantai-illalle. Hänellä oli hyvin kotoisa asunto. Hän ihmetteli miten minulla ei ole pyykinpesukonetta ja lupasi että voin käyttää hänen konettaan, sillä respassa itsepalvelupesu on järjettömän kallista. Istuimme hänen luonaan hetken ja sinne tuli myös hänen ystävänsä. Tytöt päättivät että lähdetään baariin, joten kävin vaihtamassa kotona vaatetta. Lähipaikka oli kiinni joten otimme auton ja ajoimme Costa Adejen keskustaan, jossa en ole vielä aikaisemmin käynyt. Sieltä löytyi heidän lempipaikkansa, iso tanssibaari, jonka ovella kauhistuksissani tajusin että olin jättänyt kaikki henkilöpaperit kotiin, sillä en halunnut turvallisuussyistä ottaa lompakkoa mukaan. Eivät ovimiehet sitten papereita edes kyselleet ja päästiin huoletta sisään. Join vain yhden mojiton illan aikana, sillä raha oli aika tiukilla. Tanssimisesta nautin sitten senkin edestä. Tanssimme täysillä tuntikausia ja aamuyöstä lähdimme takaisin kotiin. Meillä oli todella hauskaa ja juuri tällaista viihdettä olen kaivannutkin tänne.

Ensi viikko tulee varmasti olemaan erilainen, kun saan Jarin tänne viettämään aikaa kanssani, ja nyt kun harjoittelukin on alkanut. Heti maanantaina tulee olemaan kiireinen päivä seurakunnan toiminnassa. Silloin saan myös enemmän ohjeistusta siihen, mihin kaikkialle alan jakamaan esitteitä seurakunnan toiminnasta. Ilmeisesti niitä pääasiassa jaetaan suoraan matkanjärjestäjien hotelleihin, mutta yhtälailla tietenkin vastaantuleville suomalaisille, jotta sana kiertäisi. Ja sitä hommaahan riittää, sillä turistit vaihtuvat melkein viikottain. Tänään on ensimmäinen pilvisempi päivä taas pitkään aikaan. Toisaalta se ei haittaa yhtään, sillä edelleenkään lämpö ei katoa mihinkään.

Kuvia Pueblo Canario -kirkolta:

Vauhtia ja tutkimista. Sellainen päivä ollut tänään. Pääsin pitkästä aikaa ajoissa nukkumaan illalla, joten sain pitkät ja sikeät yöunet. Näin hauskoja unia ja aamulla heräsin hyvissä ajoin tanssituntia varten. Nautin kaikessa rauhassa aamupalan ja tein ristikoita. Tanssitunnin jälkeen kävin kotona vaihtamassa bikinit päälle ja altaalle. Parin tunnin auringonoton jälkeen tulin haukkaamaan välipalaa ja lähdin salille. Sain hyviä neuvoja erilaisiin liikkeisiin ja Marcelo innostui jälleen teettämään kunnon kuntotreenin. Ei haitannut, olin juuri sellaisen tarpeessa. Tuli hyvä mieli kun hän ihmetteli miten olen aina niin iloinen ja hymyileväinen. Kerroin että ei ole syytä olla hymyilemättä. Salin jälkeen otin kotona kylmän suihkun ja päätin palkita ahkeran liikkumisen menemällä rantaan syömään tomaattikeittoa ja valkosipulileipää. Nam se on hyvää. Pyysin tavallisen colan juomaksi, mutta sain valtavankokoisen lasillisen. Hörpin sitä sitten menemään, ajattelin että välilläkös sitä limpparia juodaan sit enemmän kun muuten tulee aika harvakseltaan juotua. En ole koskaan ollut erityinen limpparin juoja.

Tänään iltapäivällä huomasin ongelman internet-yhteydessä. Kävin respassa kyselemässä mikä siinä mättää, mutta olivat aivan yhtä pihalla, eivätkä osanneet sanoa. Heidän pyynnöstään vein koko läppärin näytille, jotta pytyin näyttämään, mitä tietokone sanoo, kun yritän kirjautua nettiin. He lupasivat selvittää asiaan sen aikaa kun olin salilla. Tullessani kysyin, onko löytynyt ratkaisua ja he kertoivat ongelman olleen sähköissä. Jonkinlaisen katkoksen vuoki koko WiFi-asema oli pois päältä, mutta he olivat saanneet sen korjattua. Taas internet toimii, hyvä niin. Tulee aina todella orpo olo jos tietää netin olevan pois käytöstä, kun se on tärkein yhteyteni muuhun maailmaan, kotiin ja perheeseen.

Naureskelin eilen kaupan kassalla ihmeelliselle kassakulttuurille täällä. Kassatädit höpöttävät keskenään koko ajan kuin viimeistä päivää ja asiakas tuntuu olevan täysin toissijainen seikka. Tavaroita ladataan kassahihnalla täysin omaan tahtiin ja toisinaan yhtä tuotetta saatetaan pitää kädessä pitkän aikaa, kun keskustelu toisen kanssa on kesken. Totesin ettei minulla ole kiire mihinkään ja aloin itsekseni naureskella asialle. Minun ja minua edeltävän henkilön välissä kassatäti lähti seikkailemaan johonkin. Tullessaan takaisin, keskustelu viereisen kanssa jatkui, aivan kuin minä en edes olisi koko kassalla. Huvittavaa.

Toinen paikka, jossa joutuu aina olemaan ajan kanssa, on ravintola. Eihän sitä kiireellä kuulu syödäkään, mutta täällä tapana on oikein kunnolla istuskella ja oleilla. Ymmärrän että se on yksi tapa näyttää ohikulkijoille, että ravintola on täynnä ja suosittu, jotta saataisiin lisää asiakkaita. Toisaalta odotellaan myös että ruoka sulaa, jotta voidaan tilata lisää, kenties jälkiruokaa tai drinkkejä. Toisinaan vaikka on yksin ravintolassa ja täysin valmis lähtemään, tarjoilijat kulkevat vain ohi ja vilkaisevat ainoastaan sillä silmällä, josko haluaisin tilata jotain lisää. Paikallisille tämä on varmasti tuttua, sillä he nimenomaan haluavat viettää ravintolassa tuntikausia ja tilailla vähän väliä uuden ruokalajin ja lopuksi vielä nautiskella drinkeistä ja seurasta pitkän aikaa. Tulee vallan rento olo itsellekin toisinaan kun katselee heitä.

Yksi inhottava ongelma täällä on. Pääasiassa kadut ovat siistejä ja paljon täällä huolehditaan ylipäätään maiseman ylläpitämisestä. Usein kuitenkin kohtaa aivan keskellä jalkakäytävää koirien jätöksiä. Suurin osa tien reunoista on niin järkyttävää pusikkoa, etten ymmärrä miksi ne kakat eivät ole siellä. Voi ne vaikka potkia jälkikäteenkin sinne, mutta jättää nyt ne keskelle kulkuväylää, että varmasti joku joka ei satu juuri oikealla hetkellä katselemaan jalkoihinsa, saa kivan yllätyksen kengänpohjaan, tai pahimmassa tapauksessa sandaalien väliin ja suoraan jalkoihin. Tällaista täälä tällä kertaa.

Tässä vielä kaunis Gomeran muotoinen iltahohto:

Järkyttävän kuumaa. Koko alkuviikko oli pilvistä ja aurinko pilkahteli vain sattumanvaraisesti. Viikonlopun on ilmeisesti tarkoitus ottaa sitten kaikki se menetetty lämpö kiinni, sillä asteita on koko ajan reilu kolmekymmentä. Monta päivää on ollut jo täysin pilvetöntä ja tuntuu että ilma on aina vain kuumempaa. Aivan turha luulo että tällä säällä lähtisi kävelemään johonkin. Altaalla kun makailin aamulla niin hiki vain valui. Koskaan en ole käynyt niin tiuhaan myöskään altaassa. Veikkaan että olisin hyvin voinut paistaa kananmunan altaan reunalla olevalla kivetyksellä.

Eilen kokeilin omatekoista Kotzonea ruoaksi. Ostin kaupasta pekoni-tonnikala-valmispizzan, johon pilkoin tomaattia ja paistoin sen uunissa. Sen jälkeen käänsin pizzan kaksinkerroin ja nautin raikkaan salaatin kanssa. Toimi ihan hyvin. Pizza nyt ei ollut järin maukasta, mutta ainakin tuli vatsa täyteen. Tänään on vuorossa perinteistä kanaa ja salaattia. Päivällä söin jo kananmunaa ja nakkeja kovimpaan nälkääni. Olen ajatellut vähän säästellä ulkona syömistä, sillä ensi viikolla kun Jari saapuu tänne, voidaan sit yhdessä käydä testailemassa erilaisia ruokapaikkoja. Yksin se ei ole yhtään niin mukavaa.

Saavutin ylpeästi tavoitteeni tällä viikolla. Kävin joka päivä joko tanssitunnilla tai kuntosalilla ja tänään on pakollinen lepopäivä, sillä mikään ei ole sunnuntaisin auki. Kävin kokeilemassa myös venyttelytuntia tanssikoululla ja nautin suunnattomasti. Ostin sinne 10 kerran kortin, mutta he eivät merkanneet ensimmäistä tuntia ollenkaan. Sain sen siis ilmaiseksi. Kuntoilusta on saanut kivan harrastuksen tänne, jotta on jokaiselle päivällä jotain aktiviteettia eikä tule aina vain maattua kotisohvalla, jos ei keksi tekemistä. Iltaisin kuitenkin aina tulee vain herkuteltua ja juteltua ihmisille tietokoneella.

Vähän jännittää, kun ei ole ollut mitään puhetta, milloin minun täytyy maksaa seuraava vuokra. Luultavasti sillon kun ensimmäinen kuukausi tulee täyteen, mutta toivon että he ottavat yhteyttä vielä sen asian tiimoilta. Samoin täytyisi jotenkin maksaa vesi- ja sähkölasku. Täytynee siitäkin mennä kyselemään respasta, jos mitään ei ensi viikon aikana kuulu. Ajatella että ensi viikolla tulee jo kuukausi täyteen. Ei sitä tajua, miten nopeasti aika todelle menee. Ensi viikolla alkaa vihdoin myös varsinainen harjoittelu torstaina messulla Pueblo Canario-kirkossa San Eugeniossa. Saa nähdä, minkälaisia työtehtäviä minulle täällä muodostuu. Kiva myös päästä tutustumaan seurakunnan työntekijöihin ja ihmisiin, jotka toiminnassa ovat mukana.

Minusta on jo huvittavaa kun tuossa naapurissa (yhden asunnon päässä) asuu joku tyyppi joka tuntuu olevan aina kotona. Aamusta iltaan hän soittaa lujalla musiikkia. Itseäni se ei haittaa. Musiikki on hyvää ja monipuolista, mutta hauskaa että sellainen tyyppi siinä asustelee. Iltamyöhään sieltä kuuluu kappaleita, kunnes se loppuu ja aamulla herätessä alkaa uudelleen. Olen jo yrittänyt veikata, mahtaako sieltä löytyä mies vai nainen ja minkäikäinen tyyppi on kyseessä.

Otin ensi kertaa vähän enemmän kuvia tästä hotellista itsestään: