Elämää Teneriffalla

Pala sydäntäni sinne jäi.. Tässä olen. Suomessa, kotona, kylmässä. Kaukana auringosta. Mitä sanottavaa minulle jäi, en oikein tiedä itsekään. Sen tiedän, että vietin elämäni parhaimman syksyn koskaan. Sain viettää sen upean kulttuurin parissa, lämpimässä suomalaisessa yhteisössä, kuuman auringon alla ja kauniin luonnon keskellä. Tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin, niin suomalaisiin kuin paikallisiinkin. Sain heistä ystäviä, joita en varmasti unohda. Kun koneemme lähti Teneriffan eteläiseltä Reina Sofian kentältä sunnuntaina 16.12., oloni oli melko haikea. Olimme Aten kanssa molemmat toisaalta kovin liikuttunein mielin joutuessamme jättämään taaksemme kaiken sen, mitä Teneriffa meille oli tarjonnut. Toisaalta kaipuumme kotiin oli jo niin suuri, että olihan se ihana tunne palata takaisin omiensa pariin.

Viimeisten viikkojen aikana ehdin käydä vielä tanssikoulullani hyvästelemässä opettajat ja kurssikaverit. Tein Stefille, tanssikoulun pitäjälle, kiitoskortin. Ehdin käydä lempiravintolassani Aberdeen Steak Housessa viimeistä kertaa syömässä ja tein heille myös kiitoskortin. Paikan omistajasta Mateosta oli tullut minulle hyvä ystävä viimeisen kuukauden aikana, ja hän liikuttuikin aikalailla lähdöstäni. Sanoin kuitenkin, että jos joskus palaan Teneriffalle, tiedän mistä hänet löydän, jotta voin tulla tervehtimään. Hän on nimittäin työskennellyt ravintolassa sen alusta asti. Ja ravintolahan vietti tänä vuonna 25-vuotis juhlaansa. Tein kiitoskortteja myös seurakunnan jäsenille, sellaisille henkilöille, joiden kanssa olen ollut lähes päivittäin tekemisissä. Autoin erästä pariskuntaa viimeisten viikkojen aikana etsimään uutta asuntoa, sillä heillä oli erittäin epämiellyttävä asunto sillä hetkellä. Loppujen lopuksi he löysivät hyvän kodin. Oli mukava tuntea itsensä hyödylliseksi, kun pystyi tulkkaamalla olemaan avuksi heidän asioissaan.

Sain muutenkin loppuaikoina enemmän hommia kirkolta. Joulusesonki tietenkin työllisti enemmän, sillä meillä oli kauneimpia joululauluja, konsertteja, adventtikirkkoja, Lucia-päivä ja kaikkea muuta mukavaa. Olin todella iloinen jokaisesta uudesta työtehtävästä. Sain toimia ristinkantajana ja Luciana, opettelin laittamaan ehtoollisvälineet valmiiksi ja korjaamaan ne messun jälkeen sekä paljon muuta. Meidän suntiopariskuntamme Häkkäset olivat suuressa osassa sen suhteen, että sain lisää tehtäviä. He olivat todella ystävällisiä ja pitivät minusta koko ajan hyvää huolta viimeiseen asti. Olen heille kiitollinen. Vaihdoin muutamien suomalaisten kanssa yhteystietoja niin, että voimme Suomessakin myöhemmin tavata toisiamme. Oli jotenkin huvittavaa, että tarvitsee mennä Kanarialle asti totetamaan, kuinka pieni maa Suomi todella on. Melkein jokaisen suomalaisen kanssa löysin jotain yhteistä siellä.

Ihka viimeinen viikko vasta olikin touhua täynnä. Maanantaina meillä oli perinteisesti kauneimmat joululaulut kirkossa, joka keräsi tietenkin kirkon lähes täyteen. Sain esiintyä Los Abuelos-yhtyeen kanssa laulamalla ja soittamalla mm. triangelia. Edelleen olin kipeänä, mutta nautin kovasti osallistumisesta ja musisoinnista. Keskiviikkona kirkossa oli useat vihkimiset, sillä oletetusti 12.12.2012 on suosittu hääpäivä. Töitä riitti niin kukkien kantamisen parissa, kun hääkuvaajan roolissa. Torstaina sainkin toimia Lucianan kolmannen adventin messussa. Lauloimme "Taivaalla tähtivyön" ja kuljimme kulkueessa kirkkoon sisälle kynttilät kädessä. Sain sytyttää adventtikynttilät ja kerätä myös kolehdin. Kaiken tein Lucian asussa, jonka suntiot olivat varta vasten minulle hommanneet, sillä aikaisemmin ei ole Luciaa ollut San Eugenio-kirkossa, eikä kyseistä päivää ole juuri edes huomioitu. Meillä sattui vain sopivasti messu samalle päivälle, joten näimme luonnollisena tuoda sen jollain tavalla näkyviin. Torstaina pakkasin kovaa vauhtia jo tavaroitani. Järjestelin asunnon myös siihen kuntoon, että tarkastaja pystyi käymään siellä. Sain maksettua veden ja sähkön, jotka olivat odotettua halvemmat ja samalla sain takaisin takuuvuokrani. Pyysin että saan hoitaa nämä käytännönasiat jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, sillä vietin loppuviikon Puertossa, enkä olisi enää lähtöpäivänä ehtinyt niitä tekemään.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Puertoa. Siellä pidimme viimeisen seurakuntaneuvoston kokouksen tämän vuoden puolella ja illalla vietimme seurakunnan kesken pikkujouluja. Olimme Aten kanssa otettuja kun seurakunta oli muistanut myös meidän viimeisiä hetkiämme ja antoi meille läksiäislahjaksi upeat ristit kaulaan. Ihastelimme niitä koko illan. Osallistuimme lahjakierteeseen, eli jokainen sai tuoda kahden euron lahjan joulupukin pussiin, jolloin sai itsekin ottaa sieltä lahjan. Olen aina tykännyt systeemistä ja se toimi jälleen loistavasti. Koko illan nautimme tärkeiden ihmisten seurasta ja hyvästä joulutunnelmasta. Ruoka oli herkullista ja esitimme Aten kanssa myös joululauluja juhlavieraille. Pidimme pienet kiitospuheet sen jälkeen kun seurakunta oli omasta puolestaan kiittänyt meidän läsnäoloamme. Seurakunnan juhlien jälkeen lähdimme juhlistamaan pikkujouluja vielä suomalaisten nuorten kesken. Vietimme samalla Aten syntymäpäivää ja menimme paikalliseen Blancobar-nimiseen yökerhoon. Siellä oli mahtava liveändi nimeltä La Chalana. Sen jälkeen soitettiin hyvää hittimusiikkia, jonka tahtiin jorailimme aamutunneille asti. Sen jälkeen menimme väsyneenä nukkumaan.

Lauantaina nautimme toden teolla auringon viimeisistä säteistä ja hyvästä ruoasta. Illalla menimme San Fransisco-kirkkoon viimeiseen messuun Puertossa ja hyvästelimme viimeistä kertaa ihmiset. Kävimme myös laulamassa ihastuttavalle harjoittelunohjaajallemme laulun hänen kotonaan kiitokseksi. Lauloimme yhdessä myös messussa ja oli ilo kuulla, että meistä pidettiin. Olihan se ilo laulaa niin upeassa kirkossa. Illalla pakkasimme loput Aten tavarat ja lähdimme kohti Americasta. Pakkasin yöllä vielä omat tavarani kasaan aamua varten. Olin melkoisen yllättynyt että matkalaukkuni paino jäi alle sallitun rajan. Kipaisin aamulla hakemaan vielä pullon hunajarommia mukaani, jotta saan antaa siitä maistiaisen kotona juuri täysi-ikäisiksi tuleville sisaruksilleni. Matka kentälle sujui ongelmitta ja pianhan olimmekin jo koneessa. Lento viivästyi hieman, mutta eihän se meitä matkalaisia haitannut. Lentomatka meni kohtuullisen kivuttomasti ja perillä Suomessa kaikki tuntui kylmältä ja kolkolta. Olin todella hämmentynyt päiväkausia kaikesta ympärillä olevasta. Olin iloinen että sain jakaa tämän tunteen Aten ja muiden luokkatovereiden kanssa, sillä aluksi tunsin olevani kovin yksin ajatuksen kanssa. Oudoksumisen jälkeen tunnelma kuitenkin parani, kunhan pääsi hieman kiinni suomalaiseen arkeen.

Kun jälkeenpäin mietin matkaani, osaan olla todella kiitollinen jokaisesta hetkestä. Olen iloinen siitä, että todellakin nautin kaikesta, enkä turhaan murehtinut. Teneriffa opetti minua paljon sekä ihmisenä että ihmisten kohtaajana. Seurakunta opetti minulle yhteisössä elämisestä ja osallisuudesta. Ihmisten ympärillä, paikalliset opettivat minulle välittämisestä ja hienosta espanjalaisesta kulttuurista. Kaikki ne jylhät maisemat, joita päivittäin jaksoin ihailla, ovat eräänlaisena kotoisena kuvana mielessäni. Teneriffa alkoi tuntua enemmän kodilta kun lomakohteelta. Muistelen lämmöllä matkaani aurigossa, aavan meren tuolla puolen.

Lucia-päivän messu