Pala sydäntäni sinne jäi.. Tässä olen. Suomessa, kotona, kylmässä. Kaukana auringosta. Mitä sanottavaa minulle jäi, en oikein tiedä itsekään. Sen tiedän, että vietin elämäni parhaimman syksyn koskaan. Sain viettää sen upean kulttuurin parissa, lämpimässä suomalaisessa yhteisössä, kuuman auringon alla ja kauniin luonnon keskellä. Tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin, niin suomalaisiin kuin paikallisiinkin. Sain heistä ystäviä, joita en varmasti unohda. Kun koneemme lähti Teneriffan eteläiseltä Reina Sofian kentältä sunnuntaina 16.12., oloni oli melko haikea. Olimme Aten kanssa molemmat toisaalta kovin liikuttunein mielin joutuessamme jättämään taaksemme kaiken sen, mitä Teneriffa meille oli tarjonnut. Toisaalta kaipuumme kotiin oli jo niin suuri, että olihan se ihana tunne palata takaisin omiensa pariin.

Viimeisten viikkojen aikana ehdin käydä vielä tanssikoulullani hyvästelemässä opettajat ja kurssikaverit. Tein Stefille, tanssikoulun pitäjälle, kiitoskortin. Ehdin käydä lempiravintolassani Aberdeen Steak Housessa viimeistä kertaa syömässä ja tein heille myös kiitoskortin. Paikan omistajasta Mateosta oli tullut minulle hyvä ystävä viimeisen kuukauden aikana, ja hän liikuttuikin aikalailla lähdöstäni. Sanoin kuitenkin, että jos joskus palaan Teneriffalle, tiedän mistä hänet löydän, jotta voin tulla tervehtimään. Hän on nimittäin työskennellyt ravintolassa sen alusta asti. Ja ravintolahan vietti tänä vuonna 25-vuotis juhlaansa. Tein kiitoskortteja myös seurakunnan jäsenille, sellaisille henkilöille, joiden kanssa olen ollut lähes päivittäin tekemisissä. Autoin erästä pariskuntaa viimeisten viikkojen aikana etsimään uutta asuntoa, sillä heillä oli erittäin epämiellyttävä asunto sillä hetkellä. Loppujen lopuksi he löysivät hyvän kodin. Oli mukava tuntea itsensä hyödylliseksi, kun pystyi tulkkaamalla olemaan avuksi heidän asioissaan.

Sain muutenkin loppuaikoina enemmän hommia kirkolta. Joulusesonki tietenkin työllisti enemmän, sillä meillä oli kauneimpia joululauluja, konsertteja, adventtikirkkoja, Lucia-päivä ja kaikkea muuta mukavaa. Olin todella iloinen jokaisesta uudesta työtehtävästä. Sain toimia ristinkantajana ja Luciana, opettelin laittamaan ehtoollisvälineet valmiiksi ja korjaamaan ne messun jälkeen sekä paljon muuta. Meidän suntiopariskuntamme Häkkäset olivat suuressa osassa sen suhteen, että sain lisää tehtäviä. He olivat todella ystävällisiä ja pitivät minusta koko ajan hyvää huolta viimeiseen asti. Olen heille kiitollinen. Vaihdoin muutamien suomalaisten kanssa yhteystietoja niin, että voimme Suomessakin myöhemmin tavata toisiamme. Oli jotenkin huvittavaa, että tarvitsee mennä Kanarialle asti totetamaan, kuinka pieni maa Suomi todella on. Melkein jokaisen suomalaisen kanssa löysin jotain yhteistä siellä.

Ihka viimeinen viikko vasta olikin touhua täynnä. Maanantaina meillä oli perinteisesti kauneimmat joululaulut kirkossa, joka keräsi tietenkin kirkon lähes täyteen. Sain esiintyä Los Abuelos-yhtyeen kanssa laulamalla ja soittamalla mm. triangelia. Edelleen olin kipeänä, mutta nautin kovasti osallistumisesta ja musisoinnista. Keskiviikkona kirkossa oli useat vihkimiset, sillä oletetusti 12.12.2012 on suosittu hääpäivä. Töitä riitti niin kukkien kantamisen parissa, kun hääkuvaajan roolissa. Torstaina sainkin toimia Lucianan kolmannen adventin messussa. Lauloimme "Taivaalla tähtivyön" ja kuljimme kulkueessa kirkkoon sisälle kynttilät kädessä. Sain sytyttää adventtikynttilät ja kerätä myös kolehdin. Kaiken tein Lucian asussa, jonka suntiot olivat varta vasten minulle hommanneet, sillä aikaisemmin ei ole Luciaa ollut San Eugenio-kirkossa, eikä kyseistä päivää ole juuri edes huomioitu. Meillä sattui vain sopivasti messu samalle päivälle, joten näimme luonnollisena tuoda sen jollain tavalla näkyviin. Torstaina pakkasin kovaa vauhtia jo tavaroitani. Järjestelin asunnon myös siihen kuntoon, että tarkastaja pystyi käymään siellä. Sain maksettua veden ja sähkön, jotka olivat odotettua halvemmat ja samalla sain takaisin takuuvuokrani. Pyysin että saan hoitaa nämä käytännönasiat jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, sillä vietin loppuviikon Puertossa, enkä olisi enää lähtöpäivänä ehtinyt niitä tekemään.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Puertoa. Siellä pidimme viimeisen seurakuntaneuvoston kokouksen tämän vuoden puolella ja illalla vietimme seurakunnan kesken pikkujouluja. Olimme Aten kanssa otettuja kun seurakunta oli muistanut myös meidän viimeisiä hetkiämme ja antoi meille läksiäislahjaksi upeat ristit kaulaan. Ihastelimme niitä koko illan. Osallistuimme lahjakierteeseen, eli jokainen sai tuoda kahden euron lahjan joulupukin pussiin, jolloin sai itsekin ottaa sieltä lahjan. Olen aina tykännyt systeemistä ja se toimi jälleen loistavasti. Koko illan nautimme tärkeiden ihmisten seurasta ja hyvästä joulutunnelmasta. Ruoka oli herkullista ja esitimme Aten kanssa myös joululauluja juhlavieraille. Pidimme pienet kiitospuheet sen jälkeen kun seurakunta oli omasta puolestaan kiittänyt meidän läsnäoloamme. Seurakunnan juhlien jälkeen lähdimme juhlistamaan pikkujouluja vielä suomalaisten nuorten kesken. Vietimme samalla Aten syntymäpäivää ja menimme paikalliseen Blancobar-nimiseen yökerhoon. Siellä oli mahtava liveändi nimeltä La Chalana. Sen jälkeen soitettiin hyvää hittimusiikkia, jonka tahtiin jorailimme aamutunneille asti. Sen jälkeen menimme väsyneenä nukkumaan.

Lauantaina nautimme toden teolla auringon viimeisistä säteistä ja hyvästä ruoasta. Illalla menimme San Fransisco-kirkkoon viimeiseen messuun Puertossa ja hyvästelimme viimeistä kertaa ihmiset. Kävimme myös laulamassa ihastuttavalle harjoittelunohjaajallemme laulun hänen kotonaan kiitokseksi. Lauloimme yhdessä myös messussa ja oli ilo kuulla, että meistä pidettiin. Olihan se ilo laulaa niin upeassa kirkossa. Illalla pakkasimme loput Aten tavarat ja lähdimme kohti Americasta. Pakkasin yöllä vielä omat tavarani kasaan aamua varten. Olin melkoisen yllättynyt että matkalaukkuni paino jäi alle sallitun rajan. Kipaisin aamulla hakemaan vielä pullon hunajarommia mukaani, jotta saan antaa siitä maistiaisen kotona juuri täysi-ikäisiksi tuleville sisaruksilleni. Matka kentälle sujui ongelmitta ja pianhan olimmekin jo koneessa. Lento viivästyi hieman, mutta eihän se meitä matkalaisia haitannut. Lentomatka meni kohtuullisen kivuttomasti ja perillä Suomessa kaikki tuntui kylmältä ja kolkolta. Olin todella hämmentynyt päiväkausia kaikesta ympärillä olevasta. Olin iloinen että sain jakaa tämän tunteen Aten ja muiden luokkatovereiden kanssa, sillä aluksi tunsin olevani kovin yksin ajatuksen kanssa. Oudoksumisen jälkeen tunnelma kuitenkin parani, kunhan pääsi hieman kiinni suomalaiseen arkeen.

Kun jälkeenpäin mietin matkaani, osaan olla todella kiitollinen jokaisesta hetkestä. Olen iloinen siitä, että todellakin nautin kaikesta, enkä turhaan murehtinut. Teneriffa opetti minua paljon sekä ihmisenä että ihmisten kohtaajana. Seurakunta opetti minulle yhteisössä elämisestä ja osallisuudesta. Ihmisten ympärillä, paikalliset opettivat minulle välittämisestä ja hienosta espanjalaisesta kulttuurista. Kaikki ne jylhät maisemat, joita päivittäin jaksoin ihailla, ovat eräänlaisena kotoisena kuvana mielessäni. Teneriffa alkoi tuntua enemmän kodilta kun lomakohteelta. Muistelen lämmöllä matkaani aurigossa, aavan meren tuolla puolen.

 Lucia-päivän messu

 Lucia sytyttää kolmannen adventtikynttilän

 Yöllinen Americas

 Viimeinen ateria Aberdeenissa, ilmainen viinilasi ja jäkiruokakahvi

 New York lampussa

 Opiskelijabudjetti

 Feliz Navidad

 Teide näkyy Malibu Parkin etuovelta

 Tiernapojat

 Pikkujoulutunnelmia

  Joulun herkkuruoat

 Puerto de la Cruzin kadut

 San Fransisco-kirkko

 Lähdönhetki..

 .."Farewell Tenerife".

Toiseksi viimeinen viikko hurahti aivan silmissä. Maanantaina pidimme normaalisti pienpiirin aamupäivästä ja kannoimme toista kertaa kauniit joulutähdet kirkkoa koristamaan tilaisuuksien ajaksi. Illalla saimme vieraaksemme upean Hymnos-kuoron, joka piti meille jouluaiheisen konsertin "adventista jouluun". Järjestimme konsertin yhteistyössä Teneriffan suomalaisen turistikirkon kanssa, joten väkeä oli todella paljon.

Hymnos-kuoro

 Kuoronjohtaja Irene Ahonen

 Kirkko täynnä väkeä

Tiistaina meillä oli ihastuttava perhehetki Fañaben Isabel-hotellissa. Saimme useamman suomalaisen lapsen vieraaksemme. Tytöt olivat rohkeita ja kävivät ahkeraa vuoropuhelua koko esityksen ajan. Lopuksi he jäivät vielä leikkimään nukkejemme kanssa.

Suoraan perhehetkestä olin sopinut treffit seurakuntamme suntioiden Pentin ja Salmen kanssa. He ovat ollet hyvin huomaavaisia minua kohtaan ja kyselleet kuulumisiani. He ovat antaneet paljon uusia ja mielenkiintoisia tehtäviä kirkossa ja toivat minulle lääkkeitä, kun tulin kipeäksi. Lähdimme yhdessä koreammalle vuoristoon, Adejen vanhaan kylään, jossa menimme kuuluisaan, suomalaisten suosimaan valkosipulikanaravintolaan nimeltä Oasis. Ravintolassa ei tarjoilla muuta kun sitä yhtä ruokalajia ja riittää että tarjoilijalle ilmoittaa että "kaikki", niin pöytään tulee alkusalaatti, herkullista suussasulavaa valkosipulikanaa käsin syötäväksi ja itsetehtyjä maalaisranskalaisia. Myös jälkiruokakahvi oli maukasta. Yllätyksekseni sain Salmelta ja Pentiltä ravintolassa hienon syntymäpäiväkortin ja he tarjosivat ruoankin minulle. Olin oikein otettu. Ihailimme matkan varrella maisemia ja palasimme bussilla takaisin Eugenioon.

Adejen katuja

 Jemina ja valtavasti ruokaa

 Ravintola oli koristeltu joulunajan henkeen

Keskiviikkona lepäilin, sillä sairastelu alkoi vain pahentua. Keuhkoputkentulehdus teki taas tuloaan. Torstaina heti aamusta otin bussin nro 343 suoraan Puerto de la Cruziin, jotta olisin ajoissa perillä, kun itsenäisyyspäivän 95-vuotisjuhla alkaa. Päiväjuhla järjestettiin Playa Jardin-rannalla, jossa oli paikalla likimäärin 1 000 suomalaista. Osa oli pitkäaikaisia asukkaita ja osa viikkoturisteja. Nähtävyys se varmasti jokaiselle oli. Juhlassa tarjoiltiin kana-mereneläväpaellaa, juustoa, croquetteja, leipää sekä hedelmiä. Juomaksi oli punaviiniä, olutta ja vettä. Lippu juhlaan maksoi 6 euroa ja esiintymässä siellä oli meidän seurakuntamme kirkkokuoro sekä meksikolaista musiikkia soittava ja laulava ryhmä. Puheenvuoroja oli seurakuntamme puheenjohtajalla, Teneriffan Suomi-kerhon puheenjohtajalla sekä Puerton kaupunginjohtajalla että tietenkin juontajalla itsellään, joka kertoi erilaisia historiaankin liittyviä asioita sekä Suomesta että suomalaisista Espanjassa. Tämän upean itsenäisyyspäiväjuhlan järjesti Teneriffan Suomi-kerho yhteistyössä Puerto de la Cruzin kaupungin kanssa. Lisäksi mukana oli erilaisia tahoja, jotka haluavat tukea suomalaisten elämistä Teneriffalla. Juhla järjestetään vuosittain ja lähes aina siellä on viidestäsadasta tuhanteen suomalaista juhlimassa.

Illalla järjestettiin vielä iltajuhla erikseen hotelli Valle Luzissa. Sinne tuli ihmisiä paljon vähemmän, mutta edelleen sali oli täynnä. Juhlassa esiintyi seurakuntamme kirkkokuoro sekä veteraanikuoro. Lisäksi saimme kuulla muutaman soololaulun ja erilaisia soittimia sekä runonlausuntaa. Virallisemman puheen tilaisuudessa piti seurakuntamme turistipappi Heikki Niemelä Puertosta. Lopuksi tarjolla sielläkin oli oikein juhla-ateria, joka maksoi 25 euroa. Emme kuitenkaan Aten kanssa jääneet sitä syömään, vaan lähdimme nauttimaan illallista ravintolaan, kunnes olimme ensin kuljettaneet musiikkikamat taxilla takaisin seurakuntakodille.

Menimme syömään Aten lempiravintolaan Reguloon, joka oli aivan mielettömän upea paikka sisältäpäin. Vanha rakennus, joka oli koristeltu mitä kauneimmilla ja näyttävimmillä jouluesineillä ja joulukuusella. Tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja palvelukin pelasi. Ravintolan jälkeen lähdimme jälkiruokakahville Casa Mel-kahvilaan, josta saa hyvää ja edullista espanjalaista cortado-kahvia. Kahvila on aivan Aten asunnon kupeessa, joten siinä on helppo käydä lähes päivittäin. Illalla laitoimme itsenäisyyspäivän kunniaksi kynttilät palamaan ja pelailimme korttia, kunnes uni alkoi tulla silmään.

Keskiviikkoillan auringonlasku

 Regulo-ravintola

 Upea Teide Puertossa

 

1 000 hengen kanapaella valmistuu

 Meksikolainen laulaja

 Päivän muotina oli lautasliinat pään suojana

 Aina yhtä herkullinen café cortado

Veteraanien illallispöydässä komeili suomenlippu

Kirkkokuoro

 Veteraanikuoro

 Regulo-ravintolan joulupuu

 Bel Air-hotelli

Perjantaina olikin syntymäpäivän aamu. Atte haki ystävällisesti meille aamiaiseksi herkullisia churroja läheisestä kahvilasta suklaadipin kera. Söimme myös munkkeja ja joimme raikasta klementiini-mehua. Oikein herkkuaamiainen. Hetken päästä lähdimme seurakuntakodille viettämään aikaa ihmisten kanssa. Matkalla yritin ostaa postimerkkejä jo valmiiksi kirjoitettuihin kortteihini, mutta kioskissa ei suostuttu myymään merkkejä, jos kortit eivät ole heidän. Naureskelimme, että johan on kumma, ettei raha kelpaa. Saimme kuitenkin merkkejä myöhemmin pienestä englantilaisesta kirjakaupasta. Seurakuntakodilla oli paljon ihmisiä. Joimme pulla-kahvit ja sain ihanan onnittelulaulun seurakuntakodin emännältä Sirulta ja muilta työntekijöiltä siellä. Juttelimme Sirun kanssa harjoittelustani, sillä hänen on määrä tehdä minulle myös loppuarviointi. Hän tarjosi meille lounaaksi riisipuuroa ja luumukiisseliä, joka oli suussasulavaa. Hän on sellainen herttainen äitihahmo meille nuorille.

Iltapäivällä suuntasimme kiinapuotiin, jossa myydään todella halvalla kaikkea kivaa pikku krääsää. Ostin hienon hiuslisäkkeen ja jouluntaikavauvan pikkujoulujamme varten ensi viikon perjantaille. Atte osti hienon vieteri-tonttulakin ja suuren punaisen rusetin kaulaansa. Aiomme tehdä näyttävän sisääntulon mitä tyylikkäimmillä asusteillamme. Sovimme Puertossa asuvan suomalaisen Ninni-tytön kanssa että vietämme perjantaina myös nuorten kesken pikkujouluja seurakunnan juhlan jälkeen. Atte oli kutsuttu iltapäivällä syömään erään pariskunnan luokse ja he meidät nähdessään toivottivat myös minut tervetulleeksi. Rouva oli tehnyt aivan ihanaa karjalanpaistia ja keitettyjä perunoita ruoaksi. Jälkiruoaksi hän oli leiponut myös pullia ja saimme lisäksi jäätelöä. He olivat valtavan mukavia ihmisiä ja halusivat tukea opiskelijoiden ruokailua.

Vierailun jälkeen suuntasimmekin jo takaisin seurakuntakodille, jossa oli Los Abuelos-bändin harjoitukset, jotka ovat tulossa maanantaina säestämään meidän kauneimpia joululaulujamme San Eugenio-kirkkoon. Ehdin olla hetken verran heidän kanssaan, kunnes kiiruhdin jo bussiasemalle, sillä viimeinen suora bussi Puertosta Americakseen lähti kuudelta. Matka sujui hyvin ja perillä olin aivan synttärifiiliksissä edelleen, joten en malttanut lähteä kotiin istumaan, vaan tiesin paikan, jossa saan varmasti hyvän mielen itselleni. Menin lempiravintolaani, Aberdeen Steak Houseen ja omistaja Mateo otti minut avosylin vastaan. Kerroin että minulla on syntymäpäivä ja hän sanoi että talo tarjoaa tänään. Otin pähkinöitä naposteltavaksi ja join muutaman drinkin istuskellessani. Mateo kävi vähän väliä ehtiessään pitämässä minulle seuraa ja oli oikein mukavaa olla siellä. Sain illan päätteeksi mitä ihanimman puhelun Jarilta Suomesta, kun he Irwin Goodman-revyyporukan voimin lauloivat moniäänisesti minulle onnittelulaulun. Oli siinä tarjoilijoilla ihmettelemistä kun onnenkyyneleet valuivat puhelun aikana. Jälleen oli pulkassa yksi onnistunut syntymäpäivä. Vihdoin virallisesti aikuisena.

Lauantaina menin syömään suntioidemme Pentin ja Salmen luokse. He olivat kutsuneet minut kotiinsa ja keräsin matkalta heille itsetehdyn kukkakimpun. Ruokana oli lihapullia ja perunamuusia kastikkeen kera. Tarjolla oli myös itsetehtyjä sämpylöitä, ruisleipää sekä puolukkahyydykettä. Kaikki oli erinomaisen hyvää ja sain olla niin kiitollinen kun minusta pidetään huolta täällä. Istuin heillä useamman tunnin ja juttelimme kaikenlaista. He näyttivät kuvia Suomen kodistaan ja soittivat lastensa tekemää joululevyä. Heillä oli kovin kotoisaa ja jälkiruokakahvien jälkeen jatkoin pikkuhiljaa matkaani kohti tuliaisostoksia. Sainkin illan aikana kaikki loput tuliaiset hommattua, joten on yksi asia vähemmän hoidettavana viimeisen viikon touhuissa.

Kipeänä olen edelleen ja hengittäminen on vaikeaa. Näin pahaa keuhkoputkentulehdusta ei ole ollut vuosiin, vaikka sitä usein sairastankin. Toivon kuitenkin kovasti että paranisin maanantaihin, jotta pääsisin mukaan laulamaan kauneimpiin joululauluihin. Tarkoitus olisi mennä tänään jo turistikirkolle samaiseen tilaisuuteen, mutta lähinnä ihmisiä tapaamaan, ei niinkään vielä laulamaan. Kaupat ovat kiinni ja kaappi tyhjänä, joten taitaa olla ravintolapäivä tänään.

Syntymäpäivädrinkki "Blue hawaii"

 After 8 days.. I'm coming home